Paljon on vettä virrannut joessa sitten viime kirjoitukseni. Tarkalleen ottaen pari viikkoa vaille kahdeksan vuotta. Lopetin bloggaamisen aikoinaan, kun elämässä alkoi olla niin paljon kaikkea muuta, ettei blogin kirjoittelulle jäänyt aikaa.

Mutta elämä on mielenkiintoista. Vaikka elämä muuttuu koko ajan, niin monesti huomaa palaavansa vanhojen tuttujen asioiden ja teemojen äärelle monen vuoden jälkeen. Niinpä minä palasin kirjoittelemaan taas tänne elämästäni. Mietin pitkään, aloitanko uuden blogin vai rakennanko vanhalle pohjalle. No, täällä ollaan. Vanhojen teemojen ja monien uusien juttujen äärellä. Edelleen ihmetellen pääkaupunkiseudun ihmismassoja ja kiirettä. Edelleen yhtä savolaisena, kuin lähes kolmetoista vuotta sitten.

Savolaista ilahduttaa aina toisen savolaisen kohtaaminen. Tai karjalainenkin lasketaan savolaiseksi, samalta suunnalta kuitenkin ollaan. Silloin sitä saattaa jäädä juttelemaan pitkäksikin aikaa tuntemattoman kanssa bussissa, metrossa, kaupassa tai vaikka puhelimessa asiakkaan soittaessa. Savolaista harmittaa, ettei kaupan kassa ole kiinnostunut, kenellä hän synttärikortin ostaa tai miksi hän ostaa tarjouslappuruokaa. Onneksi Espoosta löytyy myös kaupan kassa, joka tykkää keskustella perheemme ruokaostoksista ja vaihtaa muutenkin kuulumisia ostosten piiippailun lomassa.

Stereotypioiden rakentelu on vaarallista ja on melko rohkeaa määritellä itsensä savolaiseksi tai ylipäätään miksikään. Minusta on kuitenkin kiehtovaa, että ihmiset ovat erilaisia eri puolella maailmaa ja silti pohjimmiltaan hyvinkin samanlaisia. Geeniperimä määrittelee ulkonäön, ympäristö ja kulttuuri muokkaa käytöstä. Näin voi sanoa, jos vähän vetää mutkia suoriksi. Ihminen on kuitenkin ihminen siellä kaiken alla ja siinä me olemme kaikki hyvin samanlaisia.

Edelleen olen harmistuksissani kadonneista kuvista Vuodatuksessa. Kaikki aikaisemmat kuvat blogistani katosivat aikoinaan jonkin bugin takia. Tähän ikään olen kuitenkin oppinut, että elämässä tulee välillä menetyksiä. Niille ei voi mitään ja niihin ei kannata jäädä vellomaan. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Lupaan teille tänne uusia tarinoita säännöllisen epäsäännöllisesti vaihtelevista aiheista. Blogin ulkonäköasetuksiin on myös tulossa parannusta ja linkkejä lisäilen ajan kanssa. Pysykää kuulolla, jos savolaisen naisihmisen jorinat kiinnostaa. Jättäkää kommentti, jos siltä tuntuu.=)