Kotimme ei ole edelleenkään härövapaa. Tänä aamuna listin ennätysmäärän otuksia aamukahvia keittäessäni. Tulos lienee parikymmentä. Vaikka meidän kuiva-ainekaapissa ei ole muuta kuin säilyketölkkejä ja astioita, jotka on myös pesty kertaalleen häröhäädön tiimoilta. Kuiva-aineet ovat pakastimessa ja tuoreimmat ostokset jääkaapissa, missä häröt eivät pysty lisääntymään. Tokihan meidän lattialta jotain evästä härölle löytyy, imuroinnista kun on jo muutama päivä ja kaikkea tuppaa lattialle tippumaan. Eilen teimme pitsaa, joten jauhopölyäkin saattaa löytyä. Mutta kuka pystyy niin kliinisesti elämään, ettei yhtään jauhohiukkasta löydy lattialta? Ainoastaan täyskarppia ruokavaliota noudattavat. Heillä tuskin on häröongelmaa, häröt kun elävät hiilareilla.

Mietin, mistä noin monta häröä on tullut? Ovatko ne edellisten poikasia, jotka ovat lisääntyneet kuiva-ainekaapin raoissa? Otukset kun ovat niin pieniä, että ne mahtuvat ihan mihin vaan. Toivotaan nyt, etteivät enää lisää lisäänny. Minusta tuntuu, että tästä tulee pitkä taistelu. Jotenkin alan luovuttaa. Ehkä häröistä ei pääse koskaan eroon, mutta jos edes saisi ruokansa niiltä suojeltua, joka purkki kuhisisi ötököitä. Sitä paitsi, häröt ovat jollain tavalla liikuttavia otuksia. Ne ovat niin pieniä ja kun ne kurkottavat itseään seinällä etujalat ilmassa viehuen ja pienet tuntosarvet vispaten, niin melkein käy sääliksi otuksia. Täytyy sanoa, että jos kyseessä olisi jotkut madot häröjen sijaan, olisin huomattavasti enemmän paniikissa. Matojen olemus jotenkin vaan herättää huomattavasti enemmän vastenmielisyyttä.