Pihallani kasvaa kaksi vaaleanpunaista varjoliljaa, lilium martagonia. Löysin noista  aarteista toisen oman pikku pihani ulkopuolelta nurmikolta ja pelastin sen ruohonleikkurilta alta kukkapenkkiini  vielä tässä vaiheessa kasvia ollenkaan tunnistamatta. Mutta jo lehtien perusteella aavistin, että kyseessä on joku todella hieno kasvi.

Kasvin kasvaessa paljastuikin, että se on varjolilja. Ihastuin kukkaan sen hienostuneen ulkonäön ja kasvatuksen hitauden vuoksi. Tämä kukka ei olekaan mikään joka paikan rikkaruoho, vaan kukkivan kasvin kasvatus siemenestä voi viedä sellaiset puoli vuosikymmentä.

Löysin samaiselta nurmikolta kolme muutakin varjoliljan poikasta, joista yhden istutin pihaani, yhden annoin ystävälleni ja yhdestä onnistuimme katkaisemaan varren poikki, joten jäämme odottamaan ensi kevättä sen sipulin suhteen. Oman varjoliljan poikaseni hukkasin kukkapenkkiäni myllätessäni, kun unohdin kokonaan sen pienokaisen olemassaolon iltahämärässä. Harmittaa niin vietävästi. Mutta jospa se sipuli on jossakin ja nousee sieltä jostakin ensi keväänä.

Joku kysyy nyt varmaan, miten minulla on kaksi varjoliljaa, jos on pysynyt tässä jutussa vielä kärryillä. Tuon suuremman, varsinaisen kuningattaren, löysin koiran kanssa kävelylenkillä tien vierestä ruohon ja horsmien seasta. Piti lähteä toiselle lenkille istutuslapion kanssa ja tuoda kuningatar arvoiselleen paikalle.

Nyt pienempi, mutta täysi-ikäinen varjoliljani on tehnyt siemeniä, jotka eilen keräsin. Netistä olen googlaillut ohjeita kasvatukseen, mutta mikään ohje ei oikein vakuuttanut. Kunnes löysin järkevän oloisen ja hyväksi todetun ohjeen. Siemenet kylvetään hyvään multaan sisälle ja hoivataan niitä sisätiloissa ainakin jouluun asti. Tässä vaiheessa pitäisi sipulin alkaa kasvaa mullan alla. Sitten ruukku viedään kellariin (mitä minulla ei ole) tai pannaan vaikka jääkaappiin, pääasia että on kylmempi, mutta ei pakkasta. Mietin, entä jos veisikin ne ulos joskus maaliskuussa? Tai ehkä sittenkin laitan ne jääkaappiin. Kesän tullen sitten ruukku ulos ja eikun odottamaan. Jo ensi kesänä pitäisi yksilehtisten vauvataimien putkahtaa mullasta.

Tässä vielä jo aiemminkin esitellyt kuvat varjoliljastani.

Jostain jos saisi valkoista varjoliljaa vielä. Jossain oli äänestetty valkoinen varjolilja maailman viidenneksi kauneimmaksi kukaksi. Tämä vaaleanpunainen ei ole saavuttanut yhtä korkeaa sijaa kukkien missikisoissa, mutta kaunishan se on kuin mikä. Korkeuttakin pitkälti toista metriä.