Eilen reippaana tyttönä vaihdoin petivaatteet sänkyyni. Tänään huomasin ensin yhden ja pian monta muuta veritäplää lakanoilla. Ensimmäisen täplän luulin tulleen jostain jalassa olleesta haavasta, mutta kun niitä oli monta, täytyy jo alkaa etsiä syyllistä. Tänä aamuna koira ei syönyt aamiaista ja on muutenkin ollut melko väsynyt. Blääh! Hauvan ensimmäiset juoksut ovat alkaneet. Pitsipöksyt koiralle jalkaan ja lakanapyykille uudestaan. Verhosin sohvan vanhalla sänkypeitolla, jotta hauveli ei sitä edes sottaisi.

Oma vointini oli aamusta alkaen myös kurja. Palelsi, huimasi, väsytti ja kuvotti. Aamulla nukuin vielä lisää aamutoimien jälkeen, kun olo tuntui väsyneeltä. Eli kysymys ei ollut unen, ruoan taikka juoman puutteesta. Mistä sitten liekään, mutta kurja oli vointi. Onneksi nyt iltapäivällä on jo vointi paljon parempi. Salille en kuitenkaan jaksa enkä ehdikään lähteä. Viikkosiivous nimittäin olisi vielä tekemättä. Sen lisäksi ajattelin siivota vaatekaapin ja laittaa taas kiertoon vanhoja, sopimattomia vaatteita.

Eilen kävimme vihdoin kangaskaupassa ja tyttäreni sai flanellipyjama- ja fleecehupparikankaat. Luistimet teroitutimme, vaikka en tiedä, tuleeko ensi viikkoisesta koulun liikuntapäivästä mitään.

Nupulla oli eilen koirakoulua ja kouluttaja totesi hauvamme erittäin oppivaiseksi, vaikkakin vilkkaaksi pakkaukseksi. Omistajissa sen sijaan on velttoutta havaittavissa. Nyt alkoi taas vimmattu hihnassa vetämättömyys-koulutus. Sen lisäksi touhutaan koiran kanssa enemmän kaikenlaisia temppuja.

Nyt lähden vaatekaapin siivoukseen. Sitten siivoamme mieheni kanssa. Hän imuroi ja minä luuttuan. Aikaa siivoukseen menee tällä tavoin puoli tuntia, mikäli mieheni pitää huolen siitä, etten jää haaveilemaan kesken luuttuamisen. Ennen tapanani oli siivota noin viisi tuntia... Okei, kyllähän se viiden tunnin siivous oli perusteellisempi kuin tämä puoli tuntia. Mutta toisaalta, mitä siitä oli sitten hyötyä, oikeasti?