Päätettyäni siirtyä kasvispainotteisiin ruokaan, olen viihtynyt paremmin keittiössä. Toki se voi johtua siitä, että olin ollut poissa keittiöstä viikon verran ja toisaalta siitä, että kriittisimmät makutuomarit ovat vielä lomalla Savossa.

Minusta kuitenkin kasvisruokia laittaessa voi käyttää enemmän luovuutta, kun yhdestä ruoasta voi tuunata seuraavalle ruoalle jotain muuta helpommin. Sitä paitsi olen aina tuntenut jonkin sortin vastenmielisyyttä raakaa lihaa kohtaan. Tästä syystä ostan lihat aina valmiiksi paloiteltuna, jotta voin heittää ne suoraan pannulle niitä sen enempää käsittelemättä. Kun lihaa/kalaa ei ole ruoanlaitossa mukana, tietynlainen pöpöpelkotekijä poistuu ja ruokaa voi maistella myös keskeneräisenä.

Eilen tein soijamakaronilaatikkoa. Mieheni söi sitä monta annosta, joten ei kai ollut kamalan pahaa. Hän kysyi vielä, että mitä tämä liha tässä on. Eihän se soija lihalta maistu, se on selvä. Mutta jos maustaa laatikon muuten hyvin, niin kyllä siitä ihan syötävää tulee. Kyllä se kaupan eineslaatikon voittaa, kuten joku netissä oli todennut soijamakaronilaatikosta. Joskus voisi myös kokeilla lasten huijaamista jatkamalla jauhelihaa soijalla. Tumma soijarouhe näyttää jauhelihalta vaikkei siltä maistukaan.

Nyt hellalla porisee kasvissosekeitto, jonka tähteistä ajattelin illalla tuunata kasvispyöryköitä tai pihvejä miehen avustuksella.

Netistä olen koettanut valita itselleni mieluista keittokirjaa, mutta surffatessani booky.fi-sivustolla iski runsauden pula. Sieltä löytyi melkoinen valikoima erilaisia kasviskeittokirjoja hakusanalla "kasvis".