Blogissani on ollut pari päivää hiljaiseloa. Joskus jopa omituiselta savolaiselta höpöttäjältä loppuu jutut. Joskus sitä on vaan ihan hiljaa ja ihmettelee maailman menoa ympärillään. Tänä aamuna Positiivareilta sähköpostilaatikkooni tupsahtanut ajatusten aamiainen inspiroi kirjoittamaan. Olen tilannut tuota ajatusten aamiaista ties kuinka kauan, varmasti yli kymmenen vuoden ajan. Aamuni alkavat aina jollain positiivisella mietelauseella.
Kun olet ensin tehnyt suuret päätökset,
pienet asiat ratkeavat itsestään.
Tämä edellyttää, että usko itseesi on
vahvempi kuin epäilys.
-Josef Kirschner
Joku toinen on sanonut, että ensimmänen askel on se vaikein. Minä olen miettinyt tätä monesti. Elämä on aika iso ja pelottava juttu. Isojen muutosten ja päätösten tekemisellä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Ei ehkä kannata laittaa elämässään isoja asioita uusiksi ihan hetken mielijohteesta. Mutta joskus sitä jää vatvomaan jonkun asian äärellä vähän liiankin kauaksi aikaa. Miettii, että pitäisi ja haluaisin, mutta entä jos sitten...? Kun huomaa löytävänsä itsensä seisomassa jyrkänteen reunalla ja tuuli työntää selästä eteenpäin, silloin kannattaa levittää siipensä ja hypätä. Vaikka ei tiedä, mitä on edessä päin ja mitä se polku tuo tullessaan. Vaikka tuntuu sillä hetkellä, että kaikki ei ole ihan selvää ja epäily iskee, että uskaltaako ja pystyykö. Kyllä, elämä kantaa. Asiat järjestyy, kun vaan ensin uskaltaa ottaa sen ensimmäisen askeleen. Se on se vaikein.
Olen huomannut omassa elämässäni, että ihminen pystyy kaikenlaiseen, kun vaan päättää uskaltaa yrittää. Ehkä en ole oikein sisäistänyt fyysistä ikääni, sen verran paljon minulla on vielä elämäni varalle suunnitelmia ja haaveita. Olen ehkä vähän hurjapää ja nautin kihelmöivästä jännityksestä ja siitä tunteesta, kun olen jonkin uuden äärellä.
Kommentit