Tänään uskallan jo kertoa eilisestä mokastani, kun asia on järjestyksessä. Lohduttakoon tämä edes hieman kaikkia muita ADHD-tyyppisiä koheltajia.

Eilen siis varasin netistä meille junaliput, koska kultani auto on remontissa edelleen ja tulee olemaan hamaan tulevaisuuteen. Toisaalta, onhan junalla mukavampi ajella, jos vaikka tuleekin yllättäen talvi. Muutenkin, ei tarvitse kuskia arpoa, vaan voi rauhassa vaikka torkkua. Tai vaikka laulella joululauluja kanssamatkustajien kanssa ;-) Ainoan ongelman muodostaa tavaroiden kuljetus, mutta eiköhän siitä selvitä. Täytyy miettiä tarkkaan mitä kyytiinsä nappaa.

Asiaan. Varasin siis liput netistä. Liput maksetaan nettipankissa ja sitten saa numerosarjan ja valitsemansa tunnuksen, jotka vaihdetaan asemalla tavallisiin junalippuihin. Tämän varausnumeron voi tilata kännykkäänsä ja sähköpostiinsa, lisäksi sen näkee heti maksettua omassa ikkunassa, mistä sen voi tulostaa. Tilasin sitten numerot sähköpostiin ja kännykkääni.

Kännykkään ei kuitenkaan alkanut viestiä kuulua ja jonkin ajan kuluttua tajusin kaamean seikan. Olin tilannut numerot väärällä suuntanumerolla, joten joku toinen onnellinen oli saanut varausnumeroni. Valitsemaani tunnusta hänelle ei tosin lähetetty, koska sitä ei tekstiviestiin laiteta. Mutta mutta. Tämä ihminen olisi voinut halutessaan marssia juna-asemalla ja näyttää viestiä ja lipunmyyjä olisi antanut hänelle 113 euron arvoiset junaliput! Hitsin hitsi, että pitää olla tyhmä.

Soitin VR:n palveluun ja asiakaspalvelija oli siellä hyvin ystävällinen. Hän totesi, ettei voi auttaa, minun täytyy vaan lunastaa liput mahdollisimman pian. Mutta hän tarkasti tuon väärän numeron ja selvisi, että numero kuuluu jollekin seurakunnan työntekijälle. Nainen lohdutti, että kyllähän seurakunnan työntekijät yleensä ovat keskivertoa luotettavampia ihmisiä ja kuka nyt muutenkaan toisen lippua veisi. Minä totesin, että niinpä niin, uskoo ken haluaa. Epärehellisyyttä kyllä löytyy ihan varmasti jopa seurakuntalaisistakin.

Onneksi kuitenkin lippuni olivat tallessa ja sain ne tänään lunastettua. Samalla sain tehtyä viimeiset joululahjaostoksetkin, kun jouduin Helsinkiin asti lippushown takia raahautumaan.

Tänä aamuna olin lasten joulujuhlassa ja mietin siellä, että olin kai taas ylipukeutunut. En oikein tajua tätä tilannepukeutumista. Olen aina tahallani tai tahattomasti ihan vääränlaisissa vaatteissa. Mutta eikö joulujuhlaan pitäisi pukeutua juhlavasti? Jos on nähty paljon vaivaa ohjelman harjoittelussa ja muussa suunnittelussa, miksei juhlaa saisi kunnioittaa? Suurin osa vanhemmista oli kuitenkin suurin piirtein farkuissa ja jossain neulepuserossa tai hupparissa.