Nyt on joululoma sitten alkanut! Ei yhtään liian aikaiseen. Kyllä viimeiset päivät on ollut melkoista vääntöä, kun ei jaksais. Kaiken kivan päälle sain flunssan sopivasti tällä viikolla. Ääni on todella seksikäs, mutta onneksi ei ole kuumetta.

Joululahjat on ostettu hyvissä ajoin. Paitsi unohdin opettajien kukat ja tajusin hieman liian myöhään, että työkavereillekin olisi pitänyt ostaa jotain.

Olen miettinyt taas viime aikoina, että omatuntoni tai itsekritiikkini on viritty liian herkälle. Saan kauheat syyllisyyden tunteet, jos unohdan jotain. Ja jos vaikka muistankin, märehdin jälkikäteen, teinkö oikean valinnan. Esimerkkinä voi ottaa nämä joululahjat. Joko unohdan ostaa lahjan tai ostan jotain ja mietin viikon jälkikäteen, oliko ostos järkevä vai olisiko pitänyt ostaa jotain muuta. Ei ole helppoa. Kaikessa muussakin olen itselleni hirmuisen ankara. Mietin aina, että sanoinko taas tyhmästi. Ei toiset mieti jälkikäteen, vaikka jotain sammakoita pääseekin välistä suusta. Milloinkahan oppisi olemaan itselleen armollisempi ja lakkaisi yrittämästä miellyttää muita niin paljon muita? Oikeasti karismaattiset ihmiset eivät yritä miellyttää muita. He ovat vahvoja oman tiensä kulkijoita. Eivät he kysele, teinkö tai sanoinko oikein.

Asiaan mitenkään liittymättä totean lopuksi, että minulla on ikävä lunta! Jos ei jouluna saada lunta, voiko joulupukki tullakaan?