Olemme siirtyneet Nupulla aikuisten ruokaan, kun koira on jo lähes täysikasvuinen. Pentu toki, mutta paino alkaa olla jo aikuista vastaava. Ajattelin kokeilla marketin koiranruokaa ja tavasin eri pakkauksia pitkän tovin, jotta varmasti sain mielestäni parhaan vaihtoehdon. Nuppu on syönyt nyt lähes säkillisen aikuisten ruokaa sekoitettuna lemmikkikaupan penturuokaan. Alan alkaa uskoa hiljalleen, että kyseinen markettiruoka ei ole parasta mahdollista. Eilen harjasin koiraa ja mietin, että turkki oli mielestäni kiiltävämpi aikaisemmin. Kakkaa tulee ihan uskomattomat määrät, mutta pennun paino ei nouse ollenkaan. Ihan kuin ruoka vain kulkisi suoliston läpi imeytymättä. Tänään ostamme lemmikkikaupasta säkin aikuisten ruokaa. Katsotaan, mitä se tekee koiralle.

Nuppu on oppinut hyvin pissimään paperille. Ei olla aikoihin nähty pisuja kuin paperilla tai sen välittömässä läheisyydessä. Ainahan ei pieni sanomalehti riitä imemään niitä valtaisia lammikoita, mitä Nuppu jättää jälkeensä. Nykyään myös kakat osuu paperille. Nyt olisi seuraavaksi toiveissa, että Nuppu oppisi tekemään kaikki tuotokset ulos. Hauva ei vielä tajua ollenkaan, että voisi pyytää ulos sen sijaan, etät menisi suoraan paperille lorottamaan lammikkonsa. Tosin kyllä se yöllä minua yrittää herätellä lenkille toisinaan. Täytynee rueta palkitsemaan koiraa ulos tehdyistä tuotoksista.

Nappikselle on tullut murrosikä. Onhan neidillä ikää kolmea päivää vaille puoli vuotta. Murrosikäinen Nuppu haluaa olla minun paras kaveri ja alistuu minulle mielellään. Eli haluaa tulla viereen kiehnäämään, nukkumaan kainaloon ja kellottaa selällään rapsuteltavana. Sen sijaan lapsista se yrittää ottaa mittaa. Varsinkin pojan lahkeessa se roikkuisi mielellään ja komentaa "rou-rou-rou". Eli ei varsinaista haukkumista, vaan sellaista komennusääntä. Poikani ei saa koiraa oikein ojennukseen, joten minä joudun  puuttumaan tilanteeseen. Koira jäähylle, jos ei  muu auta.

Nupusta kaikenlaiset äänet ovat pelottavia ja niille pitää haukkua. Tänä aamuna uusi ihmeellinen ääni oli autonikkunan raapimisääni. Ulkona pimeällä on kovin epäilyttävää. Nuppu ei ole kovin innostunut lähtemään iltapimeällä kauas kotoa. Tummat hahmot tai tuulen heiluttamat roskat ja lehdet vaikuttavat hämärässä hyvin vaarallisilta. Korvat höröllään Nuppu kuulostelee kaikkia risahduksia ja haukahtelee pimeyteen. Sen sijaan päiväsaikaan on ihanaa leikkiä hippasta tuulessa liikkuvien lehtien kanssa. Nämä leikkikaverit eivät ihan helposti väsy. Virtaa koiralla on vaikka muille jakaa. Se jaksaa juosta metsässä ja urheilukentällä mahdotonta rallia, joka jatkuu välillä myös sisätiloissa.

Nyt täytyy lähteä syömään aamupala loppuun. Sitten Nappikselle aamiainen ja ulos.