Viime yönä näin taas sen verran hassua unta, että täytyy ihan Natan iloksi tämä kertoa. Tarkkaan en juonen käänteitä muista, mutta tapasin pariskunnan (ikää ehkä 45 v., ei lapsia, tyylikkäitä ihmisiä), jotka jostain olivat saaneet päähänsä, että haluavat minut töihin. Käytiin näiden ihmisten kanssa pitkiä neuvotteluja ja jopa uimahallissa (tai lie ollut kylpylä) siinä sivussa. Mietin mielessäni, että miksi ei. Jos otan tämän työpaikan, joudun (lue: saan) muuttaa Lahteen. Ja olenhan aina tykännyt kirjoittamisesta... Tämä työ siis oli toimittajan työtä! Sitä en vaan tajunnut missään vaiheessa, että miksi ne minut haluaa? =O

Totta puhuen olen alkanut viihtyä työssäni päivä päivältä paremmin. Enää työ ei tunnu niin paljoa hallitsemattomalta kaaokselta ja työkaverit ovat mukavia. Ilman huumoria ei elämää kestäisi. Sitä paitsi onko mukavampaa kuin säännöllisesti tilille kolahtava palkka? Harmi vain, että verottaja vie tänä vuonna lähes sata euroa enemmän tilistäni kuin viime syksynä =( Se on näitä säännöllisen tilin kääntöpuolia. Ei auta kuitenkaan valittaa, koska eihän veroja joutuu maksamaan vain jos on tuloja...