Tänä viikonloppuna minulla on ollut aikaa, paljon aikaa. Se ei tosin auttanut kestämään hermostumatta lasten jatkuvaa tappelua. Mutta sitä lukuunottamatta tämä viikonloppu on ollut harvinaislaatuinen. Eilen olimme joulujuhlissa aamusta ja sitten kävimme ostamassa loput joululahjat pikapikaa Helsingistä samalla kuin haimme junaliput. (Tiedän tiedän, kirjoitin jo tuosta aikaisemmin.)

Lauantai-iltana leivoimme joulutorttuja, joista lapset eivät edes pidä. Sen jälkeen vaan tuijottelin telkkaa, surffasin netissä ja ehdin lukemaan Kaima-nimistä romaania. Tämän päivän ohjelma on ollut hyvin samansuuntainen, paitsi että leivoimme pipareita valmistaikinasta ja kävin tuon pyykkitupaepisodin, joka meni kuten arvelinkin eli kuivaushuone oli myös tuplabuukattu. Lenkille olisin  lähtenyt, jos lenkkikaverini ei olisi flunssassa. Yksin ei huvittanut, kuten tavallista.

Summa summarum, tänä viikonloppuna olen ehtinyt lukemaan romaaniani moneen otteeseen ja laiskottelemaan. Välistä suorastaan pitkästymään. Tämä tosin on ihan tervetullutta viime aikojen matalalentoon, joka huomenna jatkuu 13 tuntisen työpäivän muodossa.