Enpä enää ihmettele, miksi elämänlankaa kutsutaan elämänlangaksi.

Olen koettanut  perata sen juurakkoja etupihalta, jotta se ei tukahduttaisi keväällä alasleikattuja pensaita, jotka nyt versovat uutta kasvua.

Mummoni luona siivosimme akilleijapenkkiä elämänlangoista, jotka koettivat kuristaa akilleijaparat.Elämänlanka on kuitenkin niin kaunis kasvi, että otin moista kiusanhenkeä juhannuksena yhden tupsun mummolasta kotiinviemisiksi.

Muutaman päivän kasvi ehti olla tilapäissijoituksessa purkissaan ja auringossa paahtui osa versoista hengettömiksi. Koska moinen kasvi oli niin ruma kuivine versoineen, päätin haudata koko kasvin versoineen päivineen parvekelaatikkoon muutaman sentin multakerroksen alle.  Siinä se oli laatikossaan helteisinä päivinä ja taisi välillä unohtua kastellakin. Tässä on tulos. Kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa.

Valitettavasti en saanut hyvää kuvaa koko laatikosta, mutta voin vakuuttaa, että tämmöisiä versoja se laatikko on täynnä. Ja lisää pukkaa koko ajan.