Vihdoinkin lumet ovat alkaneet sulaa. Olen odottanut kevättä siitä asti, kun viime syksynä sain viimeiset sipulikukat maahan. Nyt odotan kevään sipulikukkaloistoa pihalleni.

Etupihallani krookukset jo punkaavat päättäväisesti ylös vastasulaneesta maasta. Asialle vihkiytymätön naapurikin oli huomannut pirteät krookukset etupihan kävelytien vieressä. Minulla kun lähti sen verran mopo käsistä syksyllä, että istuttelin sipulikukkia myös naapureiden iloksi yleiselle alueella. Sama hulluus tarttui lähimpiin naapureihini, joten odotamme värikästä ja kukkivaa kevättä.

Harmittaa silti, etten laittanut talonpäätyyn jotain kivaa sipulikukkaa. Siitä ovat jo lumet sulaneet ja kevätkosteutta on varmasti riittävästi, jotta joku kukkanen olisi jaksanut keväällä kukkia. Toisaalta hyvä, että jäi jotain tämän vuoden syksyllä istutettavaksi.

Takapihalla on vielä polveen asti lunta, mutta raparperi jo aloittelee kasvuaan aurinkoisella paikalla aidan vieressä. Toissapäivänä onnistuin myös bongaamaan narsissin alun sireeniaidan vierestä sulaneesta kohdasta.

Kyllä se kevät tulee, vaikka kärsimättömän mielestä ihan liian hitaasti.