1. Tänään olen onnellinen, koska olen saanut kaikki opintolainani maksettua.

2. Tänään olen onnellinen, koska minulla on työpaikka.

3. Tänään olen onnellinen lyhyistä työpäivistä.

4. Tänään olen onnellinen kahvista.

5. Tänään olen onnellinen, että rotillani on hyvä ja tuttu hoitopaikka tiedossa pääsiäiseksi.

6. Tänään olen onnellinen vierailukutsusta bulliperheeseen.

Suurin osa lukijoistani ei ehkä vielä tiedä, että koirahaaveeni on elää ja voi hyvin, mutta rotu on vaihtunut. Mitään ei ole vielä päätetty, paitsi että koira tähän taloon tulee ennen pitkää. Koti ilman koiraa ei ole  täydellinen. (Ihan kuin meikäläisen koti niin täydellinen muuten olisi.) Vilkaiskaa täältä, millaisiin hauvoihin olen toiveissa päästä tutustumaan. Eikö olekin suloisia? Käykää katselemassa kuvia noilla sivuilla. Ne ovat aivan mahtavia otoksia.

Syynä tähän rodunvaihtoon on, että kyselin westiestä rotuna ja sain vastaukseksi, että rotu vaatii hirmuisesti liikuntaa ja toimintaa, kuten agilitya tms. Lisäksi kuulema westien turkki on työläs hoidettava. En kyllä mene tuota turkkiasiaa vieläkään allekirjoittamaan, mutta mietin touhuamisen määrää. Meidän perhe ei varmasti repeä mihinkään agility-harrastuksiin.

Halutaan koira, joka on perheenjäsen. Koira, jonka kanssa voi käydä lenkillä, mutta ei vaadi mahdottomia tuntien pituisia lenkkejä. Koira, jota voi paijata ja jolle voi uskoutua, kun maailma potkii päähän. Koira, joka rakastaa vilpittömästi perheenjäseniään. Lisäksi bulli tuntuisi olevan koira, joka ei turhia hötkyile. Voisi rauhoittaa meidänkin levotonta perhettä olemuksellaan. Sitä paitsi ja ennen kaikkea, bulli on rotu, mitä olen ihaillut vuosikaudet. En vaan koskaan ole kuvitellut, että voisin sellaisen hankkia itselleni. Jotenkin olen ajatellut, että se on hankalahoitoinen. Asiaan perehdyttyäni vaikuttaa kuitenkin siltä, että koira on helpoimmasta ja lempeimmästä päästä!