Keskiviikkona minulla oli juoksukoulun ensimmäinen tunti. Hölkkäsimme pitkin lumista Espoota vajaan tunnin ja reilun kuuden kilometrin verran. Minun uuden uutukaiset lenkkarini ja juoksupukuni paransivat juoksukuntoa henkisellä tasolla. Olo oli kuin paremmallakin urheilijalla. En kyllä arvannut, että pitäisin juoksemisesta niin paljon. Jälkeen päin tuli ihana endorfiinihuuma.

Ryhmässä juoksemisessa on monta etua. Yksi erinomanen etu on, että ei pääse liikaa kiristämään tahtia. Ohjaajat pitivät huolen siitä, että vauhti säilyä kevyenä koko matkan ajan. Toinen etu on, että ei ole yksin vaan voi jutella samalla juoksukavereiden kanssa. Kolmas etu on se, miksi juoksukouluun menin eli pääsen oppimaan juoksutekniikkaa ja kaikkea, mitä juoksua harrastavan tulisi tietää, jotta treenauksesta saisi parhaan hyödyn irti.

Tänään olisi vuorossa taas salsatunti. Ostin Prismasta kuubalaista musiikkia sisältävän levyn, jotta voin treenata myös kotona. Noh, vähiin on kyllä vielä treenit jäänyt. Mutta eipähän ole ainakaan musiikin puutteesta kiinni.

Ruokapuolella on ottanut mallia Borgin opeista ja syön kasviksia reilusti, puolesta kilosta kiloon päivässä. Helposti ne kyllä jäisi pois, kun laiskuus iskee. En kuitenkaan anna periksi, vaan punnitsen keittiövaakalla töihin tulevat eväät, jotta niissä olisi varmasti muutama sata grammaa kasviksia ja marjoja/hedelmiä mukana. Napostelu on kummasti vähentynyt ja kyllä olo on muutenkin parempi, kun jaksaa kasviksia pupeltaa. Tällä hetkellä on vain yksi ongelma ruoan suhteen. Vatsani protestoi jälleen ilmeisesti sokeria ja viljatuotteita vastaan, vaikka syön tätä nykyä todella vähän oikeaa sokeria sisältäviä ruokia ja leipä on täysjyväviljaa. Minun täytyy löytyy joku järkevä tasapaino, mikä tuntuu hyvältä. (Blääh, kuka teki tästä elämästä näin vaikeaa?)