Suomalainen ei usko, ennen kuin näkee. En ole suostunut ottamaan liikunnan merkitystä vakavasti, kunnes taas maanantai-iltana työpäivän päätteeksi selkää vihloi niin että tähtiä näkyi. Selkä oli kyllä lupaavasti kipeä jo heti maanantaiaamusta. Niinpä päätin nyt ihan vakavasti alkaa lenkkeillä joka ilta puolisen tuntia vaikka yksin ja räntäsateessa. Tämän päälle vatsa- ja selkälihasjumppaa, josta on traumat jo ala-asteelta. Aamuisin taikka iltaisin vielä venyttelyä, jotta ainakin isot reisilihakset pysyisivät oikeassa mitassa, eivätkä vetäisi ryhtiä ihan ryttyyn.

Tänään sitten lähdin lasten kanssa lenkille sillä seurauksella, että vauhti ei päätä huimannut. Nähtiin kyllä paljon lähiseutuja, eli kerettiin 40:ssä minuutissa aika kaukana käydä. Mutta ehkä ensi kerralla menen yksin, jotta saan kunnolla purkaa höyryjä.

Kotiin tultua laitoin sitten World Songs 2006 soimaan ja tanssin sieluni kyllyydestä. Kuten Anuradha aina suosittelee, niin kyllä kunnon tanssi tekee poikaa ja käy liikunnasta. Joku voisi tietysti pitää outona, kun vedän vatsatanssia pitkin asuntoa huivit lanteilla liehuen, mutta sou not sanos matti. Meillä ei eletäkään niinkuin muilla. Joskus mietin, että olen outo ja joskus olen ihan ylpeä siitä, että olen  outo. Tuo tanssiterapia juttu tuli mieleen, kun se on vähän kuin taikinaterapia Heinähatussa ja Vilttitossussa. Siinäkin ne Alibullenin neidit on vähän outoja =)