Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


perjantai, 25. tammikuu 2019

Harrikkablogi

Syntyi sitten vähän erilainen uusi blogi. Aiheeksi valikoitui minun moottoripyöräharrastus. Näin talvella siitä on tietysti vähemmän kirjoitettavaa, mutta onneksi kaikki vanhat tarinat on vielä kertomatta. Tulkaa vierailulle siis uuteen blogiini, jos moottoripyöräily kiinnostaa. Tässä linkki sinne. ;)

keskiviikko, 23. tammikuu 2019

Liikaa höyryä

Olen aika impulsiivinen ihminen. On oikeastaan aika erikoista, että voin olla yhtä aikaa impulsiivinen ja hyvinkin hidas ja harkitsevainen. Toisaalta olen myös melko arka ja rämäpää. Ehkä meitä ihmisiä ei voi lokeroida ja hyvä niin. Tällä hetkellä ylimääräistä höyryämistä aiheuttaa ajatus uudesta blogista. Ongelmana on, että en tiedä vielä, minne osoitteeseen blogini lykkäisin, millaisen nimen sille antaisin ja mitä kaikkea siihen kirjoittaisin.

Googlailun tuloksena päädyin Valeäidin vinkkeihin blogin perustamisesta. Linkki sinne löytyy tästä. Eli loppujen lopuksi ihan miten vaan, ei niin väliä. Mutta kun pitäisi keksiä täydellinen nimi ja ihana blogialusta, sanoo minun perfektionistinen puoleni. Ja mitä sitä sitten kirjoittaa? Jotain fiksua ja pätevää vai samoja huonoja juttuja kuin tähänkin asti? Miksi sitten toisaalta edes muuttaa tästä osoitteesta? Mulle-heti-kaikki-nyt-puoleni ei jaksa odottaa, vaan hyppii kärsimättömänä tasajalkaa. Eikö se blogi jo löydy? Joku uusi, ihana, kaunis tai ehkä vähän rock-henkinen?

Koetan vetää vähän henkeä ja luottaa siihen, että kaikella on aikansa. Se oikea blogialusta tulee vastaan jonain päivänä ja nimi sille löytyy myös. Nyt täytyy rauhoittua ja jatkaa tätä omituista höpöttämistä tällä alustalla siihen asti. Mutta laittakaa ihmessä vinkkejä kivoista blogialustoista, jos teillä on niistä kokemusta!

tiistai, 22. tammikuu 2019

Uutta kotia etsimässä

Palattuani takaisin blogimaailmaan monen vuoden tauon jälkeen, huomasin, että maailma on muuttunut. Tämä on elämässä aina yhtä hämmentävää, kun huomaa miten aika ajaa ohitse erinäisistä asioista. Silloin pieneen mieleen tulee, että olenkohan minä vähän vanha? No, vähä ei mittään. Nyt kuitenkin havaitsin, että ehkä minunkin on aika uudistua ja muuttaa uuteen blogiin uudelle blogialustalle. Vaihtoehto olisi tietysti rakentaa koko homma pohjia myöten itse, mutta se ei ole helppoa eikä ilmaistakaan. Minulla ei riitä intoa sivujen koodailuun, joten haen jotain valmista pakettia.

Suositelkaa minulle hyviä blogialustoja, jos jolla kulla on jostain kokemusta.

tiistai, 22. tammikuu 2019

Hyppää, beibi, hyppää

Blogissani on ollut pari päivää hiljaiseloa. Joskus jopa omituiselta savolaiselta höpöttäjältä loppuu jutut. Joskus sitä on vaan ihan hiljaa ja ihmettelee maailman menoa ympärillään. Tänä aamuna Positiivareilta sähköpostilaatikkooni tupsahtanut ajatusten aamiainen inspiroi kirjoittamaan. Olen tilannut tuota ajatusten aamiaista ties kuinka kauan, varmasti yli kymmenen vuoden ajan. Aamuni alkavat aina jollain positiivisella mietelauseella.

 

Kun olet ensin tehnyt suuret päätökset,
pienet asiat ratkeavat itsestään.
Tämä edellyttää, että usko itseesi on
vahvempi kuin epäilys.

-Josef Kirschner

 

Joku toinen on sanonut, että ensimmänen askel on se vaikein. Minä olen miettinyt tätä monesti. Elämä on aika iso ja pelottava juttu. Isojen muutosten ja päätösten tekemisellä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Ei ehkä kannata laittaa elämässään isoja asioita uusiksi ihan hetken mielijohteesta. Mutta joskus sitä jää vatvomaan jonkun asian äärellä vähän liiankin kauaksi aikaa. Miettii, että pitäisi ja haluaisin, mutta entä jos sitten...? Kun huomaa löytävänsä itsensä seisomassa jyrkänteen reunalla ja tuuli työntää selästä eteenpäin, silloin kannattaa levittää siipensä ja hypätä. Vaikka ei tiedä, mitä on edessä päin ja mitä se polku tuo tullessaan. Vaikka tuntuu sillä hetkellä, että kaikki ei ole ihan selvää ja epäily iskee, että uskaltaako ja pystyykö. Kyllä, elämä kantaa. Asiat järjestyy, kun vaan ensin uskaltaa ottaa sen ensimmäisen askeleen. Se on se vaikein.

Olen huomannut omassa elämässäni, että ihminen pystyy kaikenlaiseen, kun vaan päättää uskaltaa yrittää. Ehkä en ole oikein sisäistänyt fyysistä ikääni, sen verran paljon minulla on vielä elämäni varalle suunnitelmia ja haaveita. Olen ehkä vähän hurjapää ja nautin kihelmöivästä jännityksestä ja siitä tunteesta, kun olen jonkin uuden äärellä.

 

P.S. Blondi ei tajua tämän blogipohjan sielunelämää ja huomaan, että loppupätkä tekstistäsi on pienemmällä rivivälillä. Tämä on pienoinen haaste perfektionistille hyväksyä, että kaikki ei ole aina täydellistä. Elämä opettaa. Ja jos joku tietää, miten ongelma korjataan, niin vielä parempi. ;)

lauantai, 19. tammikuu 2019

Ennakoivan ajon koulutusta

Tänään olimme mieheni kanssa Harley-Davidson Club Finlandin jäsenille tarkoitetussa, Liikenneturvan järjestämässä koulutuksessa. Kouluttajina olivat Jyrki Koivujuuri ja Christa Hautamäki. Tapahtumapaikkana oli Harley-Davidson Helsinki-liike, joka sijaitsee Espoossa eikä suinkaan Helsingissä, niinkuin nimestä voisi päätellä. Koulutuksen aiheena oli "Mitä moottoripyöräilijöiden kuolemankolareista voidaan oppia?".

Kävimme läpi kuolemankolareihin johtaneita onnettumuuksia, joista valitsimme yhden esimerkkitapauksen ja pohdimme ryhmissä, miten ennakoinnilla olisi voinut estää kyseisen tapahtumaketjun eri vaiheissa. Tällainen ratkaisukeskeinen pohdinta on paljon virkistävämpää kuin tylsien luentojen kuuntelu. Samalla tuli nähtyä muita H-DCF:n jäseniä. Itse olen sen verran uusi klubilainen, etten ole vielä ehtinyt ihmisiin tutustua juuri muuta kuin keskustelufoorumilla. Jos joku haluaa tapahtumasta kuikuilla kuvia, niin muutama kappale löytyy Harley-Davidson Helsingin facebook-sivuilta ja Instagramista.

Mitä tapahtumasta jäi käteen? Kotona voi vielä jälkikäteen pohtia, miten tärkeää on muistaa aina tarkastaa  ennen ajoonlähtöä moottoripyörän ja kuskin hyvä ajokunto, pitää riittävä turvaväli liikenteessä ja harjoitella hyvin oman pyörän käsittely. Kaikkein eniten paheni ikävä kesäisille teille huristelemaan Porsterilla. Nyt on kova ikävä omaa pyörää, joka talvilomailee alan liikkeen talvisäilytystiloissa. Jos meillä olisi oma lämmin talli, niin nyt hiipisin sinne ja päräyttäisin Porsterin käyntiin. Ihan vaan siksi, että saisin kuunnella sen matalaa murinaa, joka saa hymyn leviämään minun kasvoilleni. Älkää kysykö, miksi näin tapahtuu. Siinä äänessä on jotain maagista. Onneksi parin viikon päästä on moottoripyörämessut, jotka tosin tuskin helpottavat yhtään ajokuumetta.