Haaveilusta saa voimaa, kuten olen niin monesti todennut. Viime aikoina olen hyvin vahvasti tuntenut, että tämä asunto ei ole minun kotini. Yaha ghar mera ghar nahi hai. Olen yrittänyt sopeutua kaikin voimin ja laittanut tämän tunteen vaan muutosta johtuvaksi ja ohi meneväksi tunteeksi. Nyt alan vihdoin tunnustaa itselleni, että tämä ei ole ohimenevää vaan päinvastoin, tunne vahvistuu koko ajan. Ehkä kaikki kodit ei ole kaikille sopivia. Aion kuitenkin tässä sitkeästi asua kunnes voin muuttaa kultani kanssa saman katon alle. Sitten kyllä lähden täältä pois ihan mielelläni. Valituksen aiheita olisi vaikka kuinka, mutta en nyt rupea niitä tähän erittelemään. Voisin kyllä muuttaa kilometrin päähän täältä omakotitaloon. Ei tämä paikka niin kauhea ole, ainoastaan tämä pihapiiri ja tämä kyseinen asunto ei miellytä.

Olen ajatellut, että voisimme matkustaa koko perheen voimin ensi kesänä ulkomaille viikoksi. Tämän hetkinen suosikki on Bulgaria ja Varnan kultahietikko siellä. Jos jolla kulla on jotain sanottavaa kyseisestä paikasta, niin kertokaa ihmeessä! Vielä ei ole matkaa varattu. Muutenkin hyviä matkakohde-ehdotuksia otetaan vastaan. Vaatimuksina on kohtalaisen edullinen matka ja hintataso paikan päällä, lapsille sopiva paikka, jossa vettä ja eksotiikka ainakin jossain määrin. En halua tunkkaiseen kaupunkiin museoita ihmettelemään, vaan minua kiinnostaa huomattavasti enemmän paikalliset ihmiset, tuotteet, kulttuuri ja ruoat. Historia ei ole minun alaani, vaan minua kiinnostaa tämän päivän elämä.

Olen suunnitellut laittavani lapset partioon. En tiedä vielä, onnistuuko se. Mutta ainakin suunnitella voi. Onko kenelläkään mitään kokemusta partiotoiminnasta? Minä itse en ole koskaan ollut partiossa, mutta mielenkiintoiselta se kuulostaa!

Nyt iltahommiin ja lukemaan Hulabaloota Hedelmätarhassa =)