Joku kutsumaton puutarhuri on muuttanut meidän pihamaalle. Nurmikolle on alkanut ilmestyä multakasoja. Ensin yksi, sitten toinen ja nyt niitä on varmaan parikymmentä. Kasat ei ole kovin suuria, mutta ällöttäviä savisia kekoja keskellä minun uutta ja upeaa nurmikkoa.

Keskustelin biologiaa opiskelleen ystäväni kanssa aiheesta. Hän epäili, että syynä on joko kontiainen tai vesimyyrä. Minä päätin, että elukka saisi mieluummin olla kontiainen, koska se on harvinainen ja lihansyöjä. Valitettavasti kaivauksia tarkemmin tutkittuani tulin tulokseen, että syynä lienee puutarhakasvejani uhkaava vesimyyrä tai kenties joku muu pienempi myyrä. Kolot on kovin pieniä vesimyyrällä, jonka pitäisi olla jopa rotan kokoinen. Saattaa olla, että viikonloppuna on ohjelmassa taskulampun avulla myyräjahtia. Eihän minulla ole sydäntä niitä tappaa, mutta haluaisin vaan nähdä, kuka minua puutarhahommissa tätä nykyä auttelee.

Harkitsin kyllä, että kannattaisi ehkä pitää takapihan portti auki, kun emme ole itse kotona. Naapurin kissat olisivat tervetulleita vieraita pihakutsuille.

Viikonloppuna täytyy käydä katsomassa Prismassa, millaisia tulppaanin mukuloita sinne on tullut. Minun on pakko saada Angelique-tulppiksia, joko kaupasta tai sitten tilaan netistä. Taidan kuitenkin istuttaa sipulit ruukkuun ja ruukun maahan, kun kerran minulla on tuo innokas puutarha-apulainen tuolla hommissa.