Elämä tuntuu näinä päivinä usein kaaottiselta ja kämppäkin näyttää ihan samalta. En ole kovinkaan tyytyväinen itseeni äitinä, kun katson ympärilleni. Kauhea sotku ja jääkaappi tyhjä ihan siitä syystä, etten ole jaksanut jäädä töiden jälkeen Kamppiin ryysimään ruokakauppaan. Pitäisi viettää enemmän aikaa lasten kanssa, siivota, laittaa ruokaa, ulkoilla, jumpata... Sen sijaan roikun netissä tai makaan puolikuolleena telkkarin edessä. Tai innostun tekemään jotain käsitöitä, niin etten kuule enkä näe.

Odotan todella koiran tuloa, koska se vie minut pakolliselle lenkille joka päivä useamman kerran. Nimittäin aina kun pääsen ulos, ajatukset alkavat taas rullata ja mieli tyyntyy. Sisällä valtaa taas kaaos- ja väsymysolo. Sitä paitsi koira antaa jakaa huomiota kaikille perheenjäsenille. Vielä kun oppisi auttamaan lapsia läksyjen teossa.

Kuitenkin, huolimatta näennäisestä kaaoksesta, olen oikein hyvin kartalla elämässäni. Nimittäin helmikuussa 2005 tekemälläni unelmakartalla. Olen liimannut siihen erilaisia tavoittelemiani asioita edustavia kuvia lehdistä. Vilkaisen sitä aina silloin tällöin tarkastaakseni, missä mennään. Olen saavuttanut suurimman osan kartan asioista ja jotkut niistä ovat uudelleen harkinnan alla, josko ovat edes tavoittelemisen arvoisia. Se antaa uskoa elämään. Jos tietää, mitä haluaa, niin sen voi saada. Vielä minusta tulee hyvä äitikin. Suosittelen kaikille tuon unelmakartan rakentamista. Se selkeyttää tulevaisuuden visioita.