Nyt on jo meikäläisen katogorian mukaan tooosi myöhä eli kello on 22.25 juuri nyt. Mutta pakko kertoa kaikille, joita vähänkin kiinnostaa, että minulla toimii taas netti =D Siitä kiitos ei kuulu meikäläisen nerokkuudelle eikä laajakaistan ystävälliselle tekniselle tuelle, joka neuvoi turvautumaan naapureihin. Kiitos kuuluu armaalle veljelleni, joka etänä puhelimitse selvitteli tietokoneen asetuksia ja piuhojani puoli tuntia, kunnes vika löytyi. Tai parikin vikaa. Onneksi on nörttejä suvussa.

Sitten päivän piristys. Minuthan tunnetaan joissain piireissä nörttinä. Tämä valitettavasti on melkoista harhaa. Tästä todistakoon seuraavat sattumukset viime päivinä.

Tilasin kaapeliliittymän, koska se on halvempi, nopeampi ja ties mitä. Väittäävät paremmaksi. Mene ja tiedä. Mutta tilasin, kun niin sitä kehuttiin. Eilen modeemilaatikkoa aukaistessani tajusin karun totuuden. Kaapeliliittymä tarkoittaa, että se kytketään tv-antennijohtopistokkeeseen. Eihän minulla ole sellaista kuin olohuoneessa! Joten eikun tietokoneen siirtämiseen. Se oli kyllä helpoin osa tässä netin kytkennässä. Poikani nauroi minulle hillittömästi ja kysyi, että etkö sinä äiti tuota tiedä? Jos on kaapelimodeemi, niin ei sitä silloin laiteta puhelinpistokkeeseen.

Tekninen tuki vannotti minua puhelimessa, että onhan se pistoke tv-antennipistokkeessa eikä radiopistokkeessa. Väitin olevan oikein. Poikani oli minun ulkona ollessani näppäränä kytkenyt irrottamani tv-antennijohdon siihen oikeaan reikään eikä radioon, mihin minä koetin nettipiuhaa tunkea...

Niinpä niin, muna on viisaampi kuin kana. Alkaa tässä itsensä hiljalleen vanhaksi tuntea. Ja onhan tässä jo kolmenkympin kriisit ajat sitten ohitettu, että vanha mikä vanha. Kerran eräs mieshoitaja työharjoittelupaikassa totesi, että kyllähän se 30 on semmoinen rajapyykki naisille. Sen jälkeen alkaa rupsahtaa. =/