Tänäänkin Talentissa pääsi jatkoon meidän perheen suosikit. Capoeira-pojat ovat oikein komioita katsella, esittivät mitä tahansa. Hienohan se heidän esityksensäkin oli, "pääliukua" vain jäin kaipaamaan. Se on niin huiman näköinen liike. Saara taas lauloi ihan mahdottoman kauniisti ja puhtaasti.

Kävin tänään kuntosalilla toista kertaa rautaa nostamassa sen jälkeen, kun sain torstaina henkilökohtaisen saliohjelman. Nyt alan jo miettiä, miksi en ole mennyt salille aiemmin. Jos siis siitä on minulle oikeasti hyötyä. On mahdottoman näppärää, ettei tarvitse odottaa ryhmätunnin alkua, vaan voi mennä salille vapaasti silloin, kun itsellä on sopiva hetki. Tänään saliharjoittelu alkoi tuntua suorastaan meditatiiviselta kaiken kiireen ja häsläyksen keskellä. Saa olla vain siinä, ihan rauhassa ja keskittyä siihen yhteen liikkeeseen. Toki salille pääseminen tuottaa aina erinäisiä ongelmia ja moraalisia ristiriitoja. Hyvä äiti on kotona lasten kanssa (ja kiukuttelee pahaa oloaan), kun taas hyvä kuntoinen äiti käy salilla (ja jaksaa paremmin arjessa). Elämä on...

Eilen pidimme meidän perheelle jo perinteeksi muodostuneen joulukorttien askarteluillan. Tuttavaperhe oli tekemässä kortteja meidän kanssamme. Tyttäreni jaksoi askarrella kortteja aikuisten kanssa, mutta pojilla oli kiinnostus enemmän muissa leikeissä. Mutta tulipahan tehtyä. Jälleen tänä viikonloppuna olen saanut todeta jo useampaan otteeseen, että toiset vaan osaa laittaa ruokaa ja toiset ei. Mieheni teki korttitalkoisiin Pav Bhajia. Lisäksi hän taikoi kompostituomion saaneista papupalleroista pari taivaallisen hyvää ruokalajia.

Ystäväni miehestä löytyi piileviä kykyjä korttiaskartelussa.  Miten jotkut ihmiset ovatkin niin taiteellisia? Otetaan vähän tuota ja tätä ja tulos on aivan mahtava. Me tavalliset tallaajat taas pysymme sovinnaisissa jutuissa ja emme luo koskaan mitään suurta ja hienoa.

Muistan rippileirillä isosena ollessani, miten ihmettelin erään luokkakaverini lahjakkuutta. Sen lisäksi, että hän osasi piirtää aivan erinomaisesti, hän sitoi mitä upeimpia kukkakimppuja. Niityllä hän meni kuin niittokone ja nyhti kukkaparat juurineen maasta. Sitten hän istui maahan kukkakasan ääreen ja alkoi sommitella. Kohta oli mitä hienoin kukkakimppu valmis. Yritin tehdä tarkalleen samoin kuin hän, mutta en pystynyt vastaavaan. Omani näytti enemmän saunavastalta, ja huonolta sellaiselta vielä.