Maanantai-iltana palasimme Espooseen ja siitä lähtien sisällä olemme olleet lähinnä ruokailun ajan eikä aina sitäkään. Kotiin tultuamme jätin laukut, kassit ja nyssäkät eteiseen ja kävelin takapihalle ihastelemaan kukkiani.

Naapuri oli juuri hakenut ruohonleikkurin varastosta, joten leikkasin siinä saman tien meidänkin nurmikon. Sillä aikaa naapuri oli ehtinyt hakea pensasleikkurin, joten leikkasimme naapureiden kanssa yhteisen pensasaidan seuraavaksi. Tässä vaiheessa tajusin, että jääkaappi on tyhjä ja kohta kaupatkin menevät kiinni, joten jouduin lähtemään vastahakoisesti ruokakauppaan.

Lapseni ovat hurmioituneet takapihasta siinä määrin, että tyttäreni toi ystävänsäkin varta vasten katsomaan pihaamme.

Tiistaina kävimme ostamassa vaaleansinistä puunsuoja-ainetta (minä en tiedä, onko se maalia vai petsiä vai mitä puunsuojaa lie) ja hiekkapaperia Viherlaakson Värisilmäliikkeestä. Asiantunteva myyjä osasi sekoitella meille sopivat käsittelyaineet ja neuvoa hiomaan pinta hienolla hiekkapaperilla ennen maalausta. Sanoin miehelleni, että parasta on mennä maalikauppaan eikä mihinkään sekatavarakauppaan, kun on maalin ostosta kysymys. Maaleja ja muita käsittelyaineita on tuhat ja yksi sorttia ja siihenkin kun vielä sotketaan kaikki eri värisävyt, niin kyllä maalin myynti on ihan oma erikoisalansa johon tarvitaan ammattilainen.

Päivän ohjelma jatkui grillauksen ja terassien seinien pesun merkeissä. Hinkkasimme kidesoodalla puulaudoitusta ja ihmeellisesti se puhdistui, lähes alkoi hohtamaan valkoisuuttaan. Valitettavasti maali oli monin paikoin rapistunut, joten pesu ei ihan riittänyt palauttamaan alkuperäistä ulkonäköä.

Mieheni hioi vaaleansinisen terassikalusteemme ja laittoi siihen uuden käsittelyn sillä aikaa kun minä vietin lähes kaksituntisen ystäväni ja koiriemme kanssa metsässä ristiin rastiin talsien.

Eikä siinä kaikki. Illalla nakuttelimme etupihan uuden kukkakehikon kasaan. Entinen oli lahonnut todella pehmeäksi. Kaksin kourin mätimme entisen kehikon kottikärryn kyytiin. Uuden kehikon kanssa meinasi mennä hermot väliin, kun naulat vääntyilivät ja asiantuntijoiden mielipiteet oikeasti naulanlyömistavasta vaihtelivat. Mutta hyvähän siitä sitten tuli, ainakin kun kauempaa katsoo.

Istutin vanhat rönsyansikat takaisin kehikkoon alppiruusun juurelle. Mieli kyllä tekisi vaihtaa ne toisiin maanpeittokasveihin, mutta en ole vielä keksinyt sopivaa. Kasvin täytyisi olla mahdottoman kaunis, kuivuutta sietävä ja silti varjossa viihtyvä. Eihän semmoista ole keksittykään.

Keskiviikkona oli sitten maalauspäivä. Terassin seinät saivat uuden valkoisen maalin pintaansa. Sai sitä maalia vähän suojana olleiden sanomalehtien päällä olleet kivetkin ja terassin lattia. Tänä iltana täytyy ottaa hiekkapaperi kauniiseen käteen ja hioa ne maalit terassin lattiasta ja laittaa öljyä pintaan.

Eilinen oli niin kuuma päivä, että maalauksen jälkeen makasin reporankana syreenipensaan varjossa ja ilmoitin miehelleni koiran haluavan uimaan.

Joten eikun uimaan. Lähin koirauimaranta on automatkan päässä., mutta löysimme perille onneksi hyvin navigaattorin ja karttatulosteen avulla. Nuppu ei ole koskaan ennen käynyt uimassa muuta kuin rapaojissa. Sitä ei olisi uskonut, kun näki sen uimisen riemun. Mies heitteli keppiä ja koira polski sitä hakemaan uudestaan ja uudestaan. Rannalla oli paljon muitakin koiria, mutta Nuppua ei kiinnostanut muu kuin kepin hakeminen merestä. Lopulta kun kotimatka koitti, Nuppu valitti koko automatkan. Surkeaa ulinaa ääniväristen. Ilmeisesti uimassa oli kivaa ja kotiintulo tylsää.

Illalla pelasimme etupihalla sulkapalloa. Miehen maila hajosi. Ilmeisesti euron hintaiset mailat eivät ole kovin laadukkaita.

Tänään ajattelimme lähteä Serenaan polskimaan kun aurinko vielä jaksaa paistaa. Pian ne tulee sateetkin.