En ole pitkään aikaan kertonutkaan elämästäni täällä Etelä-Suomessa. Korjattakoon tämä virhe nyt.

Elämä täällä on monella tavoin erilaista ja kuitenkin niin tavallista. Elämää, ei sen kummempaa. Monesti töiden jälkeen kävellessäni Kampissa mietin, kuinka tavallista on kävellä pitkin suuren ostoskeskuksen käytäviä ruuhka-aikaan. Minä siellä monen muun joukossa. Tavallista arkea niin monelle ihmiselle. En kuitenkaan olisi voinut muutama vuosi sitten kuvitella, että kävelen yhdessä Helsingin suurista ostoskeskuksista ja olen siellä kuin kala vedessä, ainakin melkein. Kaikkeen kuitenkin tottuu. Eihän se Kamppi ole jotain muuta paikkaa kummempi ja ihmisetkin ovat tavallisia ihmisiä. Mitä sillä tavallisella sitten tarkoitetaankaan? Koti-Savossa ei ehkä laskettaisi kaikenvärisiä ja -uskoisia ihmisiä erilaisine suuntauksineen "tavallisiksi ihmisiksi". Enkä nyt halua tällä sanoa, että Savossa oltaisiin ahdasmielisempiä. Savossa erilaisuutta on vain sen verran vähemmän, että kaikki erilainen kiinnostaa ihmisiä enemmän. Täällä etelässä ei ketään kiinnosta mikään, noin kyynisesti sanottuna.

Eräänä päivänä olimme mieheni kanssa lapsia vastassa lentokentällä. Seurasimme odotellessamme koneesta tulleita ihmisiä. "Polished Savo people", mieheni sanoi. Jäin miettimään tuota asiaa. Lentokoneesta purkautui savolaisia, jotka olivat palaamassa lomilta takaisin ruuhka-Suomeen töihin. Mietin, miten elämä Etelä-Suomessa vaikuttaa ihmisiin. Kyllä, se muuttaa ihmisiä. "Polished people"...

Helsingissä ulkonäköpaineet ovat suuremmat. Tulotaso kasvaa ja sen myötä vaatimustaso. Kuka muu uskaltaa tunnustaa ostavansa vaatteet Anttilasta tai Prismasta? Ei, se ei ole trendikästä, mutta minä en suostu tuosta maalaisesta tavastani luopumaan. Anttilat ja Prismat ovat halvempia, käynpä joskus Tarjoustalossakin. Minua hienot muotiliikkeet ahdistavat. Inhoan ruuhkaisia kauppoja ja katuja. Pidän Espoossa asuinalueeni takaa löytyvästä metsästä tai siitä hiljaisuudesta, minkä kohtaan heti töiden jälkeen bussista noustuani. Täällä on hiljaista ja pimeää. Saan kulkea rakkaissa rumissa vaatteissani koiran kanssa pitkin metsiä.

"Polished people". Miten paljon elämässäni on muuttunut parissa vuodessa? En olisi pari vuotta sitten kuvitellut ostavani 80 euron takkia tai sadan euron kenkiä. Tai käyväni kuntosalilla kolmesti viikossa. Olen alkanut miettiä hieman tarkemmin, mitä tarkoittaa olla tyylikäs. Ehkä ei sittenkään salwaria ja kameezia pikkujouluissa. Häpeän huonoa meikkaustaitoani ja omituisia hiuksiani. Hiusten pitäisi olla rohkeasti leikatut, mutta ei omituiset. Elämä täällä muuttaa ihmistä, halusi tai ei.

Hyviin puoliin täällä kuuluu runsaat valikoimat kaupoissa, jos joskus nyt sitten tekee mieli jotain shoppailla. Kaikki on lähellä, Ikeat ja Indiskat. Eilen teippasin keittiön kaapin oven sisäpuolelle ruokalistaa kiinalaisesta ravintolasta. Jos tekee joskus mieli tilata kiinalaista kotiovelle.

Lapseni omaksuvat minua nopeammin slangisanoja. Huomaan heidän käyttävän usein sanoja, joita savossa ei kuule. Päähän tarttuu uusia sanoja, joita haluaa kokeilla kuin pieni lapsi kieltä opetellessaan. Olen silti savolainen, mitä suurimmassa määrin. Videolta jutteluani kuultuani tajuan, miten savolaista on puheeni. Moista ei kuule täällä. Rakastan savonmurretta ja sillä leikkimistä. Minusta on kiva puhua muille kieltä, mitä heidän on vaikea ymmärtää. Minusta on ihanaa tavata kaupassa myyjä, jolla ei ole kiire ja joka voi jutella vaikka asian vierestäkin. Sitä sattuu harvemmin täällä päin, mutta ei se täysin mahdotontakaan ole. Pääpostissa muun muassa olen jutellut myyjän kanssa useamman kerran pitkät tarinat.

Kaipaan vapautta olla ruma, mennä kauppaan verkkareissa tai viime vuoden mallia olevissa vaatteissa. Kaipaan yhteisöllisyyttä ja syvempiä arvoja. Eräs ihminen sanoi, että hänen kotinsa on maalla ja Helsinki on vain säilytyspaikka. Niin, säilytyspaikka...

En kadu muuttoa tänne. Mitä minä muutoin tekisin, työttömänä Savossa? Sitä paitsi on ihanaa, että voin nykyään viettää huomattavasti enemmän aikaa mieheni kanssa kuin Savossa asuessani. Tuskin minusta koskaan tulee hesalaista, eikä varsinkaan stadilaista. Jos aion Etelä-Suomessa asua, niin kyllä se sitten on jossain Espoon pöndellä. Vaikkei sitä omakotitaloa ja citymaasturia koskaan olisikaan ja golfin peluukin jäisi vähemmälle.