Minulla alkoi viikonloppu tänään, sillä huominen on ylityövapaata. Tuntuu ihan kivalta, ei voi kieltää ;-) Ajattelin touhuta kaikkia rästihommia, kuten soittaa taas kertaalleen Espoonkruunulle ja kysyä, josko minulla on toivoakaan saada oveeni omaa nimeä. Vastahan tässä on vajaat kolme kuukautta asuttu. Monta muutakin pientä tehtävää on, jotka kuitenkin ovat ylitsepääsemättömän suuria työpäivien päätteeksi.

Lapsilla on koulu alkanut kivasti, eilen ja tänään Hannalla oli kolme kaveria leikkimässä täällä. Villen koulu myös on alkanut muuten lupaavasti, mutta eilen oli koulureppu hukassa ja siitä oli melkoinen episodi. Onneksi tänä aamuna reppu saatiin takaisin. Eräs eskalainen oli ottanut Villen repun omansa sijasta epähuomiossa. Siksi ei Villen reppua löytynyt iltapäiväkerhon päivän päätteeksi. Siitä syntyi melkoinen paniikki, kun repussa sentään oli meidän kotiavaimetkin! No, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tänään juttelin bussissa toisen naapurin kanssa ja meillä juttu luisti, ihan kuin oltaisiin tunnettu iät ja ajat. Hassua, miten voi joidenkin kanssa ystävystyä hetkessä! Suorastaan harmitti, että  bussimatka loppui niin lyhyeen. No, tuleehan näitä työpäiviä vielä monta monituista. =D Kotimatkalla bussissa sain sentään keskittyä hindin opintoihini...