Lähes kaksi viikkoa on vierähtänyt viime päivityksistä. Tilastojen mukaan uskolliset lukijat ovat kuitenkin jaksaneet vierailla säännöllisesti joka päivä blogissani tyhjyyttä ihmettelemässä. Hiljaiseloon syynä on, ettei mitään maata mullistavaa ole tapahtunut sitten tv-kanavien virityksen jälkeen. Päivät sujuu aamulla töihin ja illalla töistä kotiin, rotat ulkoilemaan ja takaisin häkkiin, nukkumaan ja aamulla ylös-metodilla. Lapsia alkaa olla jo aika kova ikävä. Ei täällä niin kauhean siistiä ole, vaikkei lapset sotke. Hiljaisuus vaan ahdistaa. Jää aikaa liikaa märehtiä joutavia.

Juhannuksen vietimme maalla vanhempieni luona lasten kanssa. Syötiin herkullista grilliruokaa, mutta ei yhtään makkaraa. Ei kyllä makkaraa oltaisi kaivattukaan, kotona kun se on kiirepäiväruokaa ja niitä päiviä on aika usein. Aurinkoa koetin parhaani mukaan ottaa huolimatta kaikista ihosyöpäriskeistä. Minä en taida kuitenkaan kuulua pahimpaan riskiryhmään, kun harvoin ulos asti ehdin ennen kesälomaa. Enkä ole palanut elämässäni montaa kertaa, joskus hieman olkapäistä. Mutta siitäkin on aikaa. Ihon väri on edelleen vaalean skandinaavinen ja sellaisena pysyneekin vuoden ympäri. Jotkut suomalaiset kun kesäisin kilpailevat ihonvärissä intialaisten kanssa.

Viime aikoina olen pohtinut paitsi työasioita, niin lemmikkieni juttuja. Kesyrottafoorumilla olen lueskellut rottien terveyteen ja ikään liittyviä asioita sekä miettinyt ankarasti, milloin on oikea aika viedä rotat viimeisellä matkalle eläinlääkäriin. Noihin pieniin tuholaisiinkin kun on niin kiintynyt, ettei niitä haluaisi ennen aikojaan lopettaa. Toisaalta en halua aiheuttaa niille ylimääräistä kärsimystä, joten ajoitus on kysymys. Vanhuuden sairaudet kuitenkin vääjäämättä lisääntyvät jokaisen rotan kohdalla. Olen tullut tulokseen, että noudatan mahdollisimman pitkälle rottakasvattajan neuvoa. Kun rotat alkavat vaikuttaa passiivisilta, on lähdön aika. Eli kun ei enää ihmisten seura tai ulkoilu kiinnosta. Vielä ei tuo aika ole tullut.

Iloisempi asia on tulevan hauvavauvan kotiutuminen. Reilu viikko vielä ja hauva haetaan  kotiin samalla lasten kanssa. Ja meitsin kesäloma alkaa! Hauvan asioissa riittää pohdittavaa, vaikka lähes kaikki onkin valmiina. Jostain pitäisi saada vielä lukot roskakaapin ja siivouskaapin oviin. Eilen sain uusia kuviakin hauvasta, joka on jo kasvanut isoksi tytöksi. Tai ei niin isoksi, mutta selvästi aikuisemman näköiseksi kuin kesäkuun alussa.