Miten onkin niin mahdottoman helppoa saada aikaan univelkaa ja niin mahdottoman vaikeaa saada se takaisin? Maanantain ja tiistain välinen yö jäi hieman lyhyeksi työvuorojeni takia ja nyt sitten viime yönkin yöunet jäivät hieman alakanttiin, kun oli illalla niin paljon tekemistä. Jo eilen tuntui, että kuolen tähän väsymykseen ja tästä päivästä tuskin on luvassa yhtään parempi. Väsymys taas pahentaa mielialaa, iskee entistä pahempi syysväsymys, masennus ja itsetunnon heikkous.

Tänään mietin, menenkö vanhempainyhdistyksenkokoukseen vai enkö. Huomenna olen lupautunut ohjaamaan partiota... Hitto, tätä ADHD-elämää. Kaikkeen pitää ängetä ja kaikkea pitää kokea, mutta kun aika ei riitä ja sitten iskee väsymys. Ei osaa tätä aikaansa käyttää ja säännöstellä, vaan tuhlaa sen huolettomasti, kun luulee sitä olevan loputtomasti. Monilla ihmisillä on rahantärväysongelma. Minulla ei mielestäni sellaista ole, vaan olen melko nuuka rahankäyttäjä ja suunnittelen asiat etukäteen. Mutta tuo ajankäyttö ei ole ollenkaan yhtä hyvissä kantimissa. Pitäisikö hankkia aiheesta kirja ja perehtyä järkevään ajankäyttöön?