Nyt se on alkanut, nimittäin kevät. Joka päivä täytyy käydä puutarhakierroksella laskemassa kukat pihalla. Tänään uusia alkuja oli ilahduttavan paljon.

Krookuksia, sekä viime syksynä istuttamiani isoja, että aiemmin pihalla jo asuneita pieniä, on mahdottoman paljon. Kunhan nuput aukeavat, laitan niistä uusia kuvia.

Tulppaanin piippoja näkyy joka paikassa, mistä lumi on vaan ehtinyt sulaa. PIkkusydän heräilee useammassa paikassa pihaa. Lumikello on työntänyt tuuhean lehtitupsun pintaan vastasulaneesta maasta. Kevätkaihonkukka kukkii pian.

Esikot työntävät uusia topakoita lehtiä.  Bellis on ihan salaa ehtinyt kehittää jättimäisen kukanmykerön. Suikeroalpissakin on eloa havaittavissa. Päivänliljassa on lehden alkuja näkyvissä. Ja narsisseja on joka paikassa, paljon.

Viime kesänä siirtämäni unikot kasvavat sinnikkäinä vanhalla paikallaan. Tänä vuonna jätän ne rauhaan, jospa ne kukkisivatkin sitten. Viime kesänä loukkaantuivat minun muuttoyrityksistäni, eivät kukkineet missään kohtaa.

Keväällä jokainen päivä on uusi ihme.