Esitin viikonloppuna miehelleni filosofin kysymyksen itseäni koskien. Vaadinko minä vain liikaa vai olenko autamattomasti tyhmä ja hätäinen päätöksissäni? En saanut tyhjentävää vastausta asiaan. Mutta luulen vahvasti, että luonteeni on hyvä yhdistelmä molempia. Tästä ihanana tuloksena elämäni tuntuu ajautuvan kaaoksesta kaaokseen. Siis tuntuu. Ei se oikeasti ihan niin vaikeaa ole.

Mutta jos ihmettelette mistä puhun, niin tästä esimerkkinä viikonlopun kännykkäshow. Tyttäreni kännykkä kyllä vaikuttaa hyvältä ja hän on tyytyväinen. Omani on nyt lähdössä kohti Itä-Suomea ja minä palaan omaan vanhaan alati ainakin kohtuullisesti toimivaan kännyyni. Johon saa myös piippaavia soittoääniä. Ensi kerralla kyllä googlaan kaiken mahdollisen tiedon tuotteesta, ennen kuin ostan mitään. Siis jotain suurempia hankintoja kuin ruokaa ja sen semmoista.

Kesyrotat eivät ole edullisia lemmikkejä, jos joku on joskus niin kuvitellut. Rottia saa halvalla eikä ruokakaan hunajaa maksa. Mutta niiden tekemät tuhot ovat aina ennalta arvaamattomia. Meillä on nyt tuskainen etsintä, jotta jostain löytyisi kameraan USB-kaapeli, jonka rotat olivat järsineet toimintakyvyttömäksi. Kameramallit vaan vaihtuu niin nopsaan, että omamme on jo armottomasti vanhaa vuosimallia. Mutta pitäkää peukkuja pystyssä, soitan huomenna maahantuojalle ja tivaan kaapelia. Tänään en ehdi, kun olen töissä koko maahantuojan toimiston aukioloajan.

Kaiken kaikkiaan, alan saada aika lailla tarpeeksi kaikesta tekniikasta. Mitä ikinä ostan, tuntuu, ettei se toimi niin kuin pitäisi. Mutta vielä on edessä digiboxin osto ja tietokoneen keskusmuistin osto (tai mikä tuo pönttö sitten onkaan nimeltään). Molempia lykkään niin pitkälle kuin mahdollista ja sen jälkeen etsin netistä kaiken mahdollisen tiedon ennen kuin ostan mitään!

Lopuksi vielä sananlasku: "Mitä enemmän tekniikkaa, sitä enemmän päänsärkyä". Vaikka on koneet oikeasti todella suureksi hyödyksi pienelle ihmiselle. Nyt lähden nauttimaan juoksevasta vedestä suihkun muodossa.