Vaatimus kiertää luisevat kätensä kaulani ympärille

En saa henkeä

Se imee minut tyhjiin, jättäen vain kuivat luut jäljelle

En jaksa nousta

 

Vaatimus piinaa minua herkeämättä

Yöllä se koputtaa olkapäähän ja muistuttaa:

Huomenna et taidakaan osata töissä kaikkea tarpeellista?

Unohditko taas lasten läksyt ja kokeet, ruokakaupan, siivouksen?

Etkö vienyt lasta lääkäriin, vaikka hän valitti huonoa oloa?

Menetkö töihin ja jätätkö sairaan lapsen kotiin?

Etkö häpeä pitää sairaslomaa?

Ostitko taas eineksiä, eihän ne ole terveellisiä?

Etkö osaa edes laittaa ruokaa?

Jäikö lasten kasvatus taas puolitiehen, entäs sitten koira?

Eikö ole noloa, että kunto on noin surkea?

 

Vaatimus toteaa vielä pilkallisesti:

Muiden kodit ovat siistejä

Lapset hyvin kasvattuja ja menestyvät koulussa

Vanhemmat huolehtivat kunnostaan ja parisuhteestaan

Vanhemmat käyvät lasten kanssa elokuvissa, keilaamassa, golfaamassa, ulkomailla

He eivät koskaan epäonnistu

He eivät koskaan väsy

He eivät koskaan itke