Koulujen kevätjuhlapäivänä lapset ja koira lähtivät kesäloman viettoon Savoon. Minä olen saanut olla työajan ulkopuolella lomalla kaikenlaisista arkirutiineista.

Tärkein asia, mitä olen tehnyt, olen nukkunut. Aina kun mahdollista, niin pitkään kuin mahdollista. Yöunien pituus on 8-10 tuntia. Nukkuminen on selkeästi vaikuttanut kahvin  tarpeeseen. Kofeiinia ei uppoa yhtä monta mukillista päivässä. Tosin kahvinjuonnista on tullut tapalipittämistä, joten välillä pitää havahtua huomaamaan, että en tarvitse kahvia, kun ei väsytä edes. Runsas kahvinjuonti on heikentää selkeästi yöunen laatua, närästää ja tekee ties mitä. Kohtuullisena määrin kahvin on todettu ehkäisevän jopa Alzheimerin tautia.

Toiseksi olen ruennut liikkumaan enemmän. Olen käynyt useampaan otteeseen juoksulenkillä ja kuntosalillekin yritän päästä mahdollisimman usein, toki kohtuullisuuden rajoissa. Tänään kroppani tuntuu siltä, että minulla on lupa vapaa-aamuun. Maanantaina kävin juoksemassa ja tiistaina easy step+core-tunnilla. Perjantaina on perinteinen salsa, viimeisen kerran tällä kevätkaudella.

Kolmanneksi olen hoitanut kaikkia pieniä, mutta aikaa vieviä asioita. Pankin vaihtaminen on tuottanut melko paljon työtä, mutta se alkaa olla loppusuoralla. Parit risteilytkin on jo varattu. Parvekekukat kyllä vieläkin puuttuu. Ehkä ensi sunnuntaina. Tai sitten saa kohta jäädä seuraavaan kesään.

Neljänneksi olen laiskotellut. Lukenut kirjaa tai surffanut netissä. Olen jopa katsonut telkkaa silloin tällöin. Ja syönyt. Elopainoni vaan nousee ja nousee. Syykin lienee aika selvä. Jos syö joka päivä runsaasti sokeria ja muita nopeita hiilareita, niin tietty se nousee. Minusta on tullut taas varsinainen sokerihiiri. Mutta nyt menen aamiaiselle asiasta puheen ollen.