Kevät on imaissut minut puutarhaan niin tehokkaasti, että en ole saanut raahattua vaivaisia luitani salille saati sitten juoksulenkille pariin kuukauteen. Aina on jotain flunssaa, kiirettä tai muuten vaan huonovointista laiskuutta, joka estää minua sinkoamasta salille ennen iltavuoroon menoa.

Nyt sitten eilen selkäni jälleen ilmoitti, että tästä on tultava loppu. Ristiselässä tuntuu hermo olevan puristuksissa ja aiheuttaa melkoisen ikävän vihlonnan. Tämän siitä saa, kun jättää liikunnan väliin. Pitää rueta katselemaan kuntosalin ryhmäliikunnan aikatauluja ja jumppaohjeita.

Täytyy kyllä todeta, että en ole henkeen ja vereen kuntosali-ihminen. Viimeksi niskakivut pahenivat vielä salilla, joten sekään ei lisää intoa mennä salille. Kaiken kaikkiaan, minusta liikunnan pitää olla hauskaa ja siinä pitää olla joku päämäärä. Päämääräksi ei riitä isommat lihakset. Täytyisi alkaa taas geokätköilemään, nyt kun puutarhakin on taas järjestyksessä ja odotellaan vaan ruohon venymistä.  Joku jos tietäisi jonkin kivan tanssikoulun Espoosta, niin voisi vinkata.