Tänään sataa vettä koko päivän, ainakin säätiedotuksen mukaan. Tuo asia oli tiedossa jo perjantaina, joten päätin muuttaa hieman viikonlopun työjärjestystä. Lauantaiaamuna päätin laittaa kukkapenkin ojennukseen sen sijaan että olisin ensimmäisenä ruennut miettimään ruokaostoksia ja kaupassa käynnin jälkeen stressaamaan viikkosiivouksella.

Eilen sitten järjestelin kukkapenkin uudelleen ja totesin sen liian pieneksi. Niinpä piti kaivaa yksi kukkapenkki lisää takapihan aidan ulkopuolelle, jotta sain päivänliljapuskan lykättyä sinne.  Siinä sivussa upotin 50 tulppaaninmukulaa kukkapenkkeihin. Kaivellessani tuli vastaan muutama narsissin mukula ja viime keväiset helmililjat, joiden sipulit olivat lisääntyneet ja kasvattaneet erinomaiset juuret kesän aikana.

Reilut kolme tuntia myöhemmin olin nenänpäätä myöten mullassa, hikinen ja kädet jo hieman vapisivat liian matalasta verensokerista, mutta olo oli erinomainen. En vieläkään tiedä, mikä taika noissa puutarhahommissa on. Mutta pihalla kaivelusta ja penkkien järjestelystä tulee niin hyvä olo. Kai se on se, kun pääsee leikkimään luojaa luojan paikalle. Kukat yleensä nöyrästi alistuvat siihen paikkaan, mihin minä ne lykkään ja vielä kiitollisena kukkivat.

Nyt odotin innolla kevättä. Millaisia tulppaaneja minulle tulee, nouseeko ne kaikki? Entäs narsissit, helmililjat, krookukset ja kevättähdet? Oi voi, vielä olisi pitkä talvi välissä. Täytyy koettaa ottaa talvestakin ilo irti ja ensin tietysti täytyy nautiskella syksyn pimeistä lyhtyjen valossa.