Meidän perheessä sukkien elämä ei ole helppoa. Parin menettäminen erinäisistä syistä on hyvin tavallista. Usein toinen sukka jää sohvan alle, hukkuu pesumatkalla tai joutuu koiran hampaisiin. Koska tuosta parittomuudesta on muodostunut niin suuri ongelma, meillä on perustettu sukkia varten vaaleanpunainen sukkasenssilaatikko.

Pesun jälkeen kaikki täydelliset parit pääsevät vaatekaappiin, mutta parittomat sukat suuntaavat senssilaatikkoon. Usein muutaman päivän tai viikon odottelun jälkeen samaiseen laatikkoon saapuu parittoman sukan pari, joka on vain eksynyt harhateille, mutta palaa nyt nöyränä sukkana takaisin oman parinsa luokse. Ja vanha pari jatkaa elämäänsä kuin mitään harharetkiä ei olisi ollutkaan.

Kovin usein kuitenkin käy niin, että sukan alkuperäinen pari ei ilmestykään laatikkoon ja alkaa näyttää, että toisen sukan kohtalo on jäädä ikisinkuksi. Tämän kurjuuden olen ratkaissut parittamalla sukat uudelleen. Voiko valkoinen sukka ottaa parikseen mustan sukan tai sininen kukkasukka sinisen kissasukan? Meillä voi. Toki tuollainen eriparisuus herättää ihmisissä jonkinlaisesta sääliä epätäydellisestä elämästä, joten toistaiseksi olen kovin erinäköiset sukat pitänyt yökäytössä tai koiran ulkoilutuksessa. Jos olen suurin piirtein varma, etten joudu riisumaan kenkiäni ja naurun alaiseksi, niin myös eriparisukat pääsevät joskus jalkaan jopa kaupungille saappaiden sisään.