Viime yönä ulkona on ollut pirteä pakkanen, nurmikko ja terassin laudoitus ovat vieläkin kuurassa. Pihatyöt alkaa olla tältä syksyltä tehty, jos ei lehtien haravointia lasketa. Syksy vetää mielen synkäksi, kun ei pääse pihalle möyrimään.

Pelargonia kukkapöydällä näyttää siltä, että kunhan multa vähän kuivahtaa, kukka kokee parturoinnin ja muuttaa verkkovarastoon talven viettoon. Verenpisaran kohtalosta en vielä tiedä, mutta hengissä sen koetan pitää tavalla tai toisella talven yli.

Eilen ostin Ikeasta perhosorkidean ja tyttäreni ostin jonkin sortin fiikuksen, joka on sidottu pienen puun näköiseksi nipuksi. Kasvi näyttää minikokoiselta limoviikunalta.

Uusimmassa Viherpiha-lehdessä on esitelty helppoja huonekasveja ja siitähän sitten syntyi uusi pakkomielle. Orkidea piti saada ja paavalinkukkia voisi hankkia uusia värejä. Palmuvehkan kyllä ostan varmasti lähiaikoina, koska se ei tarvitse juuri valoa, niin sen voi sijoittaa melkein mihin vaan. Posliinikukka on hieno ja koska sekin on helppo ja vielä kukkiva, niin semmoinenkin on hankintalistalla. Sen lisäksi voisi tietysti hankkia kaikkia helppoja ja vaikeita, kauniita ja ihanan rumia, tavallisia ja eksoottisia, kukkivia ja viherkasveja ikkunalaudat, kukkapöytä ja muut tasot pullolleen.

Eilen muistelin, miten nuoruudessani kirjoituspöytäni  oli täynnä kaiken maailman kasveja. Mitähän niille kaikille kävi? Sitkeimmiksi minun käsissäni ovat osoittautuneet liuska-aralia, limoviikuna ja jukkapalmu. Onhan tosin osa kukista jäänyt matkalle pitovaikeuksien takia eli liian suuri koko tai liian ruma ulkonäkö ovat estäneet minua tuomasta niitä uuteen kotiin.

Nykyään en harrasta yleensä kukkien teho-hoitoa. Jos kukka näyttää huonolta, leikkaan sitä reippaasti ja jos ei ala näyttää paremmalta, niin heitän kompostiin. Minusta huonekasvien tarkoitus on tuoda iloa ja kauneutta. Jos kasvi näyttää kituvalta ja suorastaan syyllistävältä hoitajaansa kohtaan, niin sen on parempi mennä. Nuorempana pidin kasvin niin kauan kuin siinä oli yksikin pieni vihreä pilkku.

No niin, tulihan taas viherasiaa. Nyt lähden syömään tyttäreni keittämää mannapuuroa ja sitten koiran kanssa ulos nauttimaan kirpeästä syysilmasta.