Seitsemäs unelmani on siis omaksua liikunnallinen elämäntapa. Tämä unelma on kyllä jotenkin ilmeisesti syväjäädytetty unelma elämässäni. En kertakaikkiaan saa itsestäni irti niin paljoa, että kykenisin liikunnallisiin ponnistuksiin enemmän kuin työpaikan rappuset neljänteen kerrokseen ja iltaisin kilometrin pituisen kävelyn bussipysäkiltä kotiin. Tänäänkin hartiat ovat ihan jumissa ja keho huutaa venyttelyä, mutta tässä sitä vaan koneella taas kykitään.

Unelmani olisi ollut oikein hyvässä kunnossa ja niin, että liikunta olisi luonteva osa elämääni eikä mitään kirottua pakkopullaa. Ollessani vapaa-ajanohjaajaharjoittelijana sain työkseni liikkua päivät ja ah, sitä ihanaa keveyden tunnetta. Jokainen lihas oli ihan eri tavalla jäntevä ja kävellessä tuntui, ettei jalat maata tapaa. Olisi tehnyt mieli koko ajan vaikka pomppia, niin täynnä olin energiaa. Mutta nyt sitä vaan raahustaa töistä kotiin ja ei tee mieli yhtään tehdä mitään ylimääräistä. Jos joskus jotain innostuukin, niin se kestää yleensä tasan yhden päivän tai korkeintaan parhaassa tapauksessa viikon. Mistä tähän innostukseen saisi jotain jatkuvuutta? Kaikki ideat ovat tervetulleita.