Minusta alkoi tuntumaan, että nyt te kaikki lukijat ajattelette, että olen onneton haaveilija, joka ei ole koskaan elämäänsä tyytyväinen. Että ajattelen, että olen onnellinen sitten kun... Tämä väärinkäsitys täytyy heti korjata.

Unelmointi on haaveilua ja se antaa virtaa päivään. Se antaa merkityksen arjelle ja suunnan sille. Niinä päivinä, kun väsyttäisi ja tekisi mieli jäädä ennemmin kotiin nukkumaan kuin lähteä töihin, muistan että miksi menen töihin. Jotta saisin rahaa ja voisin toteuttaa unelmiani. Onhan töissäkäynti sitä paitsi mielenterveyden kannaltakin mielekkäämpää kuin kotona oleminen. Tämä ei tietysti koske pienten lasten vanhempia ja muita erityistilanteessa olevia. Mutta tarkoitan nyt lähinnä vertailuna työttömänä olemiseen, koska olen sitäkin kokeillut.

Tärkeämpää on oikea suunta kuin päämäärä.

Onni on tässä ja nyt.

Uskossa,

että olet oikeassa paikassa

oikeaan aikaan

tekemässä oikeita asioita.

 

Tänä aamuna olen oikein tyytyväinen elämääni taitellessani pyykkejä kaappiin. Minulla on tänään aikaa tehdä kaikkia rästihommia, koska ei tarvitse mennä töihin ylityövapaani takia. Elämä tuntuu seesteiseltä ja kaikki asiat alkavat loksahdella paikalleen. Kaikki on niin kuin pitääkin olla.