Kevät lähestyy, eräänä aamuna linnut lauloivat ulkona kuin maaliskuussa konsanaan. Tai missä kuussa ne sitten laulavatkin. Mutta se kuulosti kovin keväiseltä. Toivottavasti eivät nyt ala poikasia pykkäämään ja sitten tule takatalvi ja kaikki pienet raukat palellu.

Ihmiset eivät tosin ole vielä älynneet, että joulu meni jo. Katselin tänään bussin ikkunasta, että todella monella oli vielä joulukuusi sisällä ja jouluvalot ikkunoissa. Meilläkin on jouluvalot olohuoneen ikkunassa, mutta päätimme naapurin kanssa, että meidän jouluvalot ovatkin sisustusvaloja eivätkä mitään jouluvaloja. Täten ne saavat olla ikkunassa niin pitkään kuin halutaan.

Minuun tämä kevään lähestyminen vaikuttaa selkeästi positiivisesti. Selkeää ei tosin ole se, johtuuko tämä positiivisuus oikeasti keväästä vai tiskikoneen omistamisesta tai kenties tilipäivästä. Joka tapauksessa elämä täällä on alkanut rullaamaan jokaisella perheen jäsenellä alkutakkuamisen jälkeen. Olen todella iloinen, että tyttäreni englannin opiskelu ja muutkin läksyt ovat alkaneet sujumaan paremmin. Samoin poikani kaivoi tänään oma-aloitteisesti läksykirjat ja teki tehtävät ilman eri käskyjä. Minä viihdyn töissä ja olen iloinen, että olen oppinut monia asioita viime kuukausien aikana ja sen päälle saanut maksettua opintolainojakin. Kohta nekin loppuu ja kuussa jää hieman enemmän säästöön.

Mutta nyt pitää lähteä perhettä ruokkimaan, koska iltahommat alkaa painaa päälle ja pojan kärttyisyys on noususuunnassa verensokerin laskiessa.