Iriittini vasemmassa silmässä on parantunut toistaiseksi. Ihan kivaa nähdä tarkasti taas molemmilla silmillä.

Sen sijaan selkäni ei ole parantunut. Kipuilu alkoi lepäiltyäni viikon sairaslomalla ja on jatkunut nyt jo puolitoista viikkoa. Onneksi sentään pärjään nyt ilman särkylääkkeitä, kunhan aamusta aina selviää. Aamujäykkyys ja -kipu on sitä luokkaa, että toisina aamuina kenkien jalkaan laittaminen tuottaa tuskaa. Olen siitä huolimatta jumpannut hiukan, ihan kevyttä jumppaa, iltaisin. Maanantaina silmälääkäri sanoi, että pitäisi lepäillä vielä. Totesin, että olen kyllä jo viikon jumpannut, joten myöhään tuli tuo vinkki. Sitä paitsi selkäni kipeytyi nimenomaan levättyäni viikon.

Parin viikon päästä aloitan Etnobikin Etnofitness-salilla. Olen hinkunut paikkaan viimeiset kaksi vuotta nähtyäni Huomenta Suomi-ohjelmassa lyhyitä pätkiä Etnobikistä. Vielä minä joku päivä aloitan Bollywood-tanssinkin, ennen kuin minusta on tullut reumaattinen mummo, joka kävelee nenä maata viistäen.