Tänään oli sitten keskiviikko, vaikka asiakkaalle väitinkin puhelimessa, että torstai on vasta ylihuomenna. Jotenkin onnellisesti onnistuin kuvittelemaan, että tänään olisi ollut vieläkin tiistai. Päivä meni ihan hyvin, vaikka jotain typerää olinkin töissä eilen tehnyt ja sitä piti tänään selvitellä. No, aina sattuu ja tapahtuu. Toisille vähemmän ja toisille enemmän. Ja sehän on vaan merkki toiminnasta, jos tulee virheitä, haiN na`?

Bussissa siis luin taas kotimatkalla hindiä ja kotona ähräsin vielä kirjoitustehtävien parissa. Kyllähän sitä hindiä lukee, mutta entäs se kirjoitus?? Kun ei millään voi käsittää, milloin on pitkä "aa" ja milloin vain lyhyt "a". Kun se pitkäkään ei ole niin pitkä kuin suomalainen pitkä =S Ja samoin en tajua, millainen "t" tai "d" tulee. Olen kuitenkin valinnut kaikkein vaikeimmaksi kirjaimeksi ääntää, mutta helpoksi tunnistaa, kirjaimen, joka löytyy esim. samoista "tyttö"/"poika" siinä keskellä sanaa. Eli se kirjain, joka kuulostaa yhtä aikaa "d" ja "r" kirjaimelta. Minua se ärsyttää, miksi kirjain ei voi olla jompi kumpi, vaan pitää olla jotain hankalaa siltä väliltä! Tämä kirjain on kyllä aika tyypillinen hindille, siis se äänne on niin hindiä, niin hindiä.

Muuten ei mitään kummempaa. Sellainen epämääräinen ärsytys vaivaa, kun on tullut vähän liikaa touhuttua typeryyksiä ja yleisesti kohellettua töissä. Ehkä se johtuu siitä, että olen liian kriittinen. Otan pienetkin asiat liian vakavasti. Tai sitten olen vain toivoton luupää, jolle pitää asiat vääntää aina rautalangasta ennen kuin tajuan mitään. Anyway, olen päättänyt tulla hyväksi hoitsuksi, vaikka väkisin. Vieköön se sitten loppuelämän, jos tarvitsee. Ei kai mitään hetkessä opita. Poistopihdit alkaa jo painua mieleen, kun niiden kuvat eteisen seinällä minua koko ajan muistuttavat olemassaolostaan.