Viime aikoina on ollut hiljaiseloa, mitä bloggaukseen tulee. Sen sijaan oikeassa elämässä on ollut vilskettä riittämiin.

Lomani loppupuolella siskoni vieraili lapsineen meillä neljä päivää ja heidän lähdettyään lähdimme seuraavana päivänä partioleiri Väiskille poikani kanssa neljäksi päiväksi. Väiskiltä palattuamme alkoi sitten työt heti seuraavana päivänä. Työpäivien jälkeen olemme pesseet pyykkiä urakalla. Nyt alkaa pyykkikori olla melko tyhjä, kunnes lapset palaavat Savon reissultaan huomenna.

Töiden aloitus loman jälkeen on aina rankkaa, saati sitten jos on palannut edellisiltana partioleiriltä metsän keskeltä. Työelämään orientoituminen on tuottanut tuskaa. Nyt kun on kaksi viikkoa työelämää takana, voi jo sanoa että kaikki alkaa olla raiteillaan.

Minä kävin tänään osteopaatilla selkääni hoidattamassa ja Nuppu kävi eläinlääkärissä jälleen.

Alle kuukausi sitten käytin Nuppua viimeksi eläinlääkärissä ja silloin todettiin, että Nupun hampaat eivät kaipaa hammaskiven poistoa, kennelyskärokote oli vanhentunut, joten se uusittiin ja korvat ja silmät ok. Tänään sitten Nuppu sai hiivakorviin kolmen viikon lääkekuurin sekä silmätipat vasemman silmän silmätulehdukseen.

Poikani on käynyt Savossa lääkärissä korvatulehduksen ja vaikkujen huuhtomisen merkeissä. Lisäkäyntejä on tiedossa pojan kotiuduttua, koska toinen korva on kuulema edelleen täynnä vaikkua.

Tällaisinä päivinä voi vaan todeta, että onneksi on työpaikka. Ja onneksi koiramme ei ole syönyt maissintähkää, kuten eräs toinen eläinlääripotilas. Kalenteri on täynnä erilaisia lääkkeenantoaikoja ja -päiviä. Jotta kaiken vielä muistaisi. Päätin sitten madottaakin koiran kaiken muun lisäksi.

Meidän Nupusta on tullut hyvin mukavuudenhaluinen koira. Epäilin jo koiran olevan sairas - joka tietysti piti paikkaansakin - koska lenkkeilyhalut ovat niin huonot. Nuppu ei halua lenkkeillä sadekelillä.

Eräänä sateisena päivänä kotiin palattuani Nuppu linnoittautui meidän parisänkyymme ja silmäili minua alta kulmain. Lue silmistäni: "En tasan tarkkaan lähde sateella ulos." Loppujen lopuksi sain koiran raahattua pihalle sateen tauottua.

Nuppu on kuitenkin sitä mieltä, että jos mukana ei ole muita kuin hän ja minä, niin unohdettakoon koko lenkkeily. Heti kotiportin ulkopuolella Nuppu heittäytyy maahan ja ainut kulkusuunta, minne se vapaaehtoisesti liikkuu, on kotiinpäin. Jos raahaan koiraa hieman eteenpäin, niin muutaman metrin päästä se heittäytyy kyljelleen maahan mielenosoituksellisesti. Ja tätä rataa jatkuu koko lenkki. Mutta mikäli mieheni on mukana, lenkki sujuu hieman paremmin. Parasta kuitenkin on, kun Nupun villakoirakaveri Minni emäntineen on mukana. Silloin ei ole väsymyksestä eikä sairauksista tietoakaan. Pari tuntia menee reippaasti remmissä kävellen ja iloisesti metsässä juoksennellen.

Mutta kuka keksi sanonnan koiranilma? Ja mitähän se mahtaa tarkoittaa.