Taas tyypillinen lauantaiaamu. Tiskipöytä tulvii tiskiä ja kämppä on muutenkin hujan hajan.

Torstaina sain netistä tilaamanani gps-laitteen ja mieluiten lähtisin geokätköilemään ja pakenisin tätä kauheaa sotkua. Haluaisin tehdä oman kätkön, mutta... Olen hukannut geokätkön teko-ohjeet, jotka olen tulostanut netistä enkä viitsisi tulostaa uutta ilman että edes yritän etsiä vanhoja ohjeita. Gps-laitteen käyttö pitäisi ensin opetella ja käyttöohjeet ovat jotain semmoista, mikä aiheuttaa minulle päänsärkyä. Joka tapauksessa, ulkona on satanut lunta. Joten uuden kätkön tekeminen ei oikein onnistu, koska jäljet lumessa paljastavat kätkön välittömästi.

Kurkistin juuri jääkaappiin ja totesin, että siellä on aika runsaasti viikon vanhaa ruokaa. Broilerinsuikaleiden viimeinen käyttöpäivä oli eilen. Voikohan niitä vielä syödä ihmiset tai koira?

Elävätkö muut ihmiset vain viikonloppuisin? Minusta tuntuu, että viikot ovat puolihorroksessa kiitämistä ja vasta viikonloppuna aina tajuan, mitä kotona on tapahtunut viikon aikana. Yleensä on tapahtunut se, että huolimatta edellisviikkoisesta siivouksesta tavarat ovat levähtäneet hujan hajan, tiski- ja pyykkivuori on kasvanut ja jääkaapissa on pilaantuneita ruokia.

Sitten totean marinan päätteeksi, että onhan tästä selvitty ennenkin, joten miksei tänäänkin. Koira tuossa ilmoittaa, että voisi sitä uloskin lähteä. Joten eikun raikkaaseen talvisäähän, niin ahdistus vähän helpottaa.