Kodin sisustaminen ei ole edennyt ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Viime keväänä muuttaessani kuvittelen laittavani kämpän kerralla kuntoon, kun minulla on vihdoinkin säännölliset tulot. Totesin kuitenkin jo viime kesänä, että sisustaminen onkin kohtuullisen tyyris harrastus ja oman tyylin löytäminen ei sekään ole ihan yksinkertaista. Nykyään meillä on sisustustrendinä "koiralle koti", joten tyyli on vähän valtavirrasta poikkeava. Tähän tyyliin kuuluu mm. paljaat lattiat, hampaankestävät taikka ikivanhat, muttei antiikkiset, kalusteet.Huonekalujen yhdistely toisten kanssa on hulvatonta ja kalusteiden sijoittelu vähintäänkin omaperäistä.

Olohuoneessa tyylikkäinä sohvina on lasten sängyt, koska emme viitsi koiralle uusia sohvia syöttää ja vanhojakaan ei olla saatu hankituksi. Tällaisen sohvan ehkä ostan Ikeasta, kunhan koiran pahin puruvimma on mennyt ohitse. Sohva oli hyvä istua, kävimme sen koeistumassa tänään Ikeassa. Parasta sohvassa on mukavan istumatuntuman ja kohtuuedullisen hinnan lisäksi vaihdettavat pääliset. Eli kun lapset sottaa ja koira syö vanhat päälliset, niin voi ostaa uudet päälliset uuden sohvan sijaan. Ekologista ja helppoa.

Tänään hankimme erittäin edullisen tv-tason Ikeasta, jonka tehtävä on lähinnä säästää koiranpentu sähköiskuilta. Haaveena on edelleen parinsadan euron hintainen antiikkipetsattu tv-taso kaveriksi kirjahyllylle. Mutta sen aika ei ole vielä. Kirjahyllykin on evakossa makuuhuoneessa: Tosin tyyliltään se sopii sinnekin oikein hyvin.  Olohuoneemme on vaalea ja melko askeettisen näköinen. Parvekkeen kukkameri näkyy sinne hyvin tällä hetkellä siirrettyäni sisäkukat pois ikkunan edestä. Ei se mitenkään kauhea ole, mutta taatusti erilainen kuin haaveilemani intialainen voimakkailla väreillä sisustettu huone.

Ostimme Ikeasta tänään hauvavauvalle nallen. Pitäähän lapsella yksi nallekin olla. Eilen ostimme koiralle teräskupit ruoka- ja juomakupeiksi, Repe Sorsa-vinkulelun, puruluita, sydänmenmuotoisia koulutusnameja, vaaleanpunaisen fleecehuovan ja öljyshampoota. Ruoka- ja juomakupeista on ollut monenlaista kantaa, millaisia niiden pitäisi olla. Päätimme kuitenkin kaupassa, että yli 25 euroa maksavat savikupit, joita olisi siis tarvittu kaksi, ovat liian kalliita. Sitä paitsi kulhojen koko oli kuin uima-allas pikkukoiralle. Ostamissamme kupeissa on liukuesteet, joten niiden pitäisi pysyä paikallaan ja tukevat, etteivät kaadu. Spanielikuppeja en juurikaan ole kaupassa nähnyt, paitsi nuo uima-allaskokoiset. Tällä hetkellä koiralta puuttuu enää karsta ja ruokaa. Ja itse koira.