Eikös ihmiset aina valita, että maanantai on kauhea päivä? Väsyttää ja ei huvita. Minuakin yleensä maanantait ahdistaa. Mutta tänään olen jostain syystä tarmoa täynnä. Puhkun taas ideoita ja suunnitelmia elämäni varalle.

Natalian vierailun innoittamana aloitin eilen taas hindin opiskelun. Ajattelin senkin niin, että jos joka päivä opiskelee vaikka puoli tuntia. Se ei ole elämästä paljon, mutta silti se vie minua hitaasti mutta varmasti yhtä unelmaani kohti. Rakastan kirjoittaa hindin kirjaimia, jotka ovat ihanan koukeroisia. Hindi on kuin salakirjoitusta ja minä haluan ratkaista arvoituksia, mitä hindiksi on kirjoitettu.

Natalia arveli, että olisiko minun hindin opiskelussani se vika, että yritän olla liian täydellinen, eli tankkaan liian kauan samaa kappaletta ja se laskee motivaatiota. Jäin miettimään asiaa ja siinä varmaan on osittain perää. Ei ole toisaalta järkevä ahmia kirjaa läpi oppimatta mitään. Uudet asiat perustuvat aikaisemmin opittuihin asioihin. Mutta ehkä sittenkin voisin hieman olla armollinen itselleni. Vaikka en osaisikaan kirjoittaa sanoja ihan oikein, mutta muistan ne muuten, niin ehkä voisi vaan mennä eteenpäin. Ainakin nyt nuo vanhojen asioiden kertaamiset aion suorittaa sillä tavalla vähän kevyemmin läpi käymällä.

Nyt minun täytyy lähteä tiskaamaan. Taustamusiikiksi laitan Natalta lainaamani Dhadkanin musiikkia soimaan, niin tiskaamisesta tulee edes hieman inhimillisempää. Tiskaamisen jälkeen jatkan hindin kirjastani siitä, mihin jäin eilen.