Tänään olimme mieheni kanssa Harley-Davidson Club Finlandin jäsenille tarkoitetussa, Liikenneturvan järjestämässä koulutuksessa. Kouluttajina olivat Jyrki Koivujuuri ja Christa Hautamäki. Tapahtumapaikkana oli Harley-Davidson Helsinki-liike, joka sijaitsee Espoossa eikä suinkaan Helsingissä, niinkuin nimestä voisi päätellä. Koulutuksen aiheena oli "Mitä moottoripyöräilijöiden kuolemankolareista voidaan oppia?".

Kävimme läpi kuolemankolareihin johtaneita onnettumuuksia, joista valitsimme yhden esimerkkitapauksen ja pohdimme ryhmissä, miten ennakoinnilla olisi voinut estää kyseisen tapahtumaketjun eri vaiheissa. Tällainen ratkaisukeskeinen pohdinta on paljon virkistävämpää kuin tylsien luentojen kuuntelu. Samalla tuli nähtyä muita H-DCF:n jäseniä. Itse olen sen verran uusi klubilainen, etten ole vielä ehtinyt ihmisiin tutustua juuri muuta kuin keskustelufoorumilla. Jos joku haluaa tapahtumasta kuikuilla kuvia, niin muutama kappale löytyy Harley-Davidson Helsingin facebook-sivuilta ja Instagramista.

Mitä tapahtumasta jäi käteen? Kotona voi vielä jälkikäteen pohtia, miten tärkeää on muistaa aina tarkastaa  ennen ajoonlähtöä moottoripyörän ja kuskin hyvä ajokunto, pitää riittävä turvaväli liikenteessä ja harjoitella hyvin oman pyörän käsittely. Kaikkein eniten paheni ikävä kesäisille teille huristelemaan Porsterilla. Nyt on kova ikävä omaa pyörää, joka talvilomailee alan liikkeen talvisäilytystiloissa. Jos meillä olisi oma lämmin talli, niin nyt hiipisin sinne ja päräyttäisin Porsterin käyntiin. Ihan vaan siksi, että saisin kuunnella sen matalaa murinaa, joka saa hymyn leviämään minun kasvoilleni. Älkää kysykö, miksi näin tapahtuu. Siinä äänessä on jotain maagista. Onneksi parin viikon päästä on moottoripyörämessut, jotka tosin tuskin helpottavat yhtään ajokuumetta.