Mieheni muutti meille asumaan muutama kuukausi sitten pitkän odotuksen jälkeen. Luulin, että meille muutti vain yksi mies. Totuus valkeni kuitenkin melko pian jauhokaapin sisältöä tarkastellessani. Tänään keksin alivuokralaisporukalle nimen: Herra Härö, tarkemmin sanoen ilmeisesti Riisi Härö, on muuttanut meille perheineen. Porukka on toki äänetöntä, ei siinä mitään. Härön suku on kuitenkin melkoisen ahkeraa porukkaa lisääntymään ja päämajanaan siis pitävät meidän kuiva-ainekaappia. Tavoitinpa yhden sporttisen härön kipittämästä olohuoneen toisessa reunassa.

Tänään päätin, että Härön remmi saa lähteä. Eivät maksa edes osuuttaan vuokrasta ja röyhkeästi vetävät napaansa kaikkea, mitä kaapista löytyy. Ensimmäiseksi kiikutin kaiken kuiva-ainekaapista pakastimeen. Onneksi on iso arkkupakastin. Osa ei silti mahtunut pakastimeen, joten survoin ne jääkaappiin. Muutama hiutalepaketti tosin päätyi suoraa päätä pihan perälle kompostilaatikkoon, sillä olivat niin täynnä häröjä, etteivät enää kelvanneet ruoaksi. Seuraavaksi Härön jengi sai kyytiä linnanmäkihenkeen imurin putkessa. Tämän jälkeen vielä luuttusin kaappeja. Häröt ovat sen verran hoikkaa porukkaa, että mahtuvat livahtamaan kaapin rakenteiden väliin. Kirosin, kun leveät takapuolet vilahtivat näkymättömiin yrittäessäni nitistää häröjä.

Tässä ensimmäinen osa taistelusta Härö vs. minä. Jatkoa seuraa.