Olen tyytyväinen, että olen saanut muutamia ystäviä. Jotenkin tuntuu, että ystäviä ei voi olla liikaa. Vaikka nyt on jo monta mukavaa tuttua, kaveria ja ystävää täältä Etelä-Suomestakin. En oikein tiedä, kuka kuuluu mihinkin kategoriaan ja ei kai ole tarpeellistakaan. Ensin ihmiseen tutustuu ja kai hän jossain vaiheessa siirtyy luokkaan "ystävät". Tämän kirjoituksen ajattelinkin omistaa kaikille ystävilleni. Haluaisin kertoa, millainen on hyvä ystävä.

1. Ystävä on sellainen, joka ei ole turhan tärkeä omasta arvostaan. Sellainen, joka ei katso olevansa muita parempi ja ylempänä. No, ei ainakaan minua ylempänä, jos haluaa ystäväni olla. Inhoan sitä, että joku luulee tietävänsä kaiken paremmin ja jakaa ilmaisia asiantuntijaneuvoja asiaan kuin asiaan, kuuntelematta minun kantaani. Ystävä siis saa ja hänen pitää neuvoa, mutta hänellä pitää olla avarakatseisuutta ja tajua, ettei asiat ole ihan yksioikoisia.

2. Ystävä uskaltaa olla avoin ja kertoa heikkouksistaan. Yleensäkin hän uskaltaa kertoa itsestään, eikä keskustelu liiku tasolla "mitä kuuluu - kiitos hyvää". Toisaalta ystävä on kiinnostunut minusta ja minun elämästäni. Rakastan syvällisiä keskusteluja ja pohdiskeluja.

3. Ystävän kanssa voi nauraa. Olen hymyillyt tällä viikolla kolmelle ystävälleni heidän kertomiensa ja esittämiensä juttujen takia. Näyttelijän lahjat tai ainakin rohkeus pistää itsensä likoon ja kertoa asioista elävästi ovat minusta ystävälle oikein erinomaisia ominaisuuksia.

4. Ystävä on kohelo ja/tai hieman epätavallinen. Kaikki ystäväni täällä etelässä ovat enemmän tai vähemmän monikulttuurisia. Ja tässä lasketaan nyt ruotsinkielisyyskin monikulttuurisuudeksi. Tai vain kiinnostus eri kulttuureja kohtaan. En ole ystäviäni valinnut tuolla perusteella, mutta koska minua kiinnostavat aiheet koskevat usein monikulttuurisuutta, niin ehkä tämäntyyppisten ihmisten kanssa löydän jutun juurta. Suurin osa ystävistäni on enemmän tai vähemmän adhd, joka ilmenee hitautena tai touhottamisena, joka tapauksessa ajatukset ovat aina muualla kuin siinä hetkessä. Jutut pomppivat asiasta kolmanteen aasinsillan kanssa tai ilman.

5. Ystävilläni on yleensä lapsia, koska kuka muu voisi äiti-ihmisen kaoottista elämää ymmärtää? Sitä, ettei tavarat ole samoilla paikoilla, kun aamulla töihin lähtiessä tai hiekkaa tulee sisälle kolme kiloa päivässä ja kaikkea ei jaksa millään imuroida? Koti ei näytä yhtään samalta kuin Innon "jälkeen" kuvissa.

Kiitos kaikille ystävilleni, että olette minun ystäviäni! Ei tätä elämää täydellisten ihmisten kanssa kestäisi kukaan ;-)