Kyllähän se on niin, että savolainen on savolainen, vaikka voissa paistais. Mikään ei jaksa huvittaa savolaista yhtä paljon, kuin toisen savolaisen jutut ja tietysti pääkaupunkiseutulaisten toilailut. Savolainen on ihan eri rotua kuin pääkaupungin ihmiset. Ja jollain kierolla tavalla savolainen on siitä ylpeä.

Minä kuljen aina Merrellin sandaaleissa. Tämä tietysti on askel kohti kaupunkilaisuutta, sillä tosi maalainen kulkisi alennusmyynnistä ostetuissa läpökkäissä. Minä arvostan kuitenkin mukavuutta yli kaiken, etenkin mitä kenkiin tulee. Minulla on viimeiset 4 vuotta ollut käytössä vain ja ainoastaan Merrellin sandaalit kesäisin. On minulla toki muitakin kenkiä, mutta aina poimin nuo Merrellit kenkähyllystäni, koska ne ovat ylivoimaisesti parhaat. Niillä voi kävellä, juosta (jos vaikka meinaa bussista myöhästyä), ajaa autolla, tehdä töitä, jumpata, pelata... Ihan mitä vaan.

Pääkaupunkiseutulainen taas laittaa aina hienot ja tyylikkäät sandaalit jalkaansa. Olen katsellut bussissa näiden tyylikkäiden ihmisten jalkineita ja jalkoja. Sandaalit ovat aina kadehdittavan sirot ja kauniit, mutta voi niitä jalkoja! Liikavarpaita ja muutenkin muodottomiksi vääntyneitä jalkoja. Mutta onhan sandaalit kauniit. Niitä ei paranekaan heittää pois, ettei ne sandaaleista kärsineet jalat paljastuisi. Talvikengät näillä ihmisillä on tuskin huopatossut.

Työkaverini sekoitti puhelimessa minut toiseen savolaiseen työntekijään. Joten ehkä se murre on niin vahva. Toinen asiakas sanoi puhelimessa, että "arvelinkin, että olet savolainen".

Kaupunkilaiset rakastavat isoja ostoskeskuksia ja shoppailua. Minä kammoan sitä, varsinkin juuri noita isoja ostoskeskuksia. Kuljen mieluummin vanhemmissa vaatteissa, kun lähden ryysimään loputtomiin kauppakeskuksiin. Arvostan henkilökohtaista ja ystävällistä palvelua. Ja tietenkin maalaistyyliin halpaa hintaa. Kaupunkilaiset haluavat ostaa merkkivaatteita. Minä mieluummin säästän nuo rahat. Minun kantakauppani on Anttila, ei Marlboro-shop (en osaa sitä edes oikein kirjoittaa).

Monella muullakin tavalla olen laittanut merkille eron, mikä on minun ja suurimman osan pääkaupunkiseutulaisia välillä. Kaupunkilaiset haluavat käyttää rahaa ja ostaa itselleen kaikkea luksusta: merkkivaatteita, valmiita työpaikkalounaita ja erikoiskahveja kalliista kahviloista yms. Ulkonäkö on tärkeää ja siihen palaa rahaa ja paljon. Minä taas olen sellainen jyväjemmari, säästän mieluummin rahat ja aikani kaupoissa ryysimisen sijaan. Koetan pärjätä mahdollisimman vähällä nuukuuttani ja laiskuuttani. Voin sitten ostaa jotain suurta säästettyäni tarpeeksi. Enkä ylivelkaannu!

Maalaisuudestani kertoo sekin jotain, että hankin vasta pankkikortin. Vielä en ole sitä kertakaan käyttänyt edes. Kaikilla muilla on ollut pankkikortti iät ja ajat, mutta minä olen aina halunnut maksaa käteisellä. Nyt kuitenkin olen kyllästynyt pankkiautomaattijonoihin Helsingissä, joten hankin tuon kortin.

Mutta nyt pitää lähteä suunnittelemaan töihin menoa. Joten huomiseen...