Olen koettanut viime aikoina oppia hidastamaan ja hiljentymään. Töissä tosin joudun opettelemaan päinvastaista asiaa eli nopeutta ja täsmällisyyttä, haaveilu siellä ei ole suotavaa. Mutta sitten omalla ajalla olisi ihmiselle eduksi välillä hidastaa. Jos aamusta iltaan paahtaa täysillä ja tekee suvereenisti viittä asiaa, niin ei se pidemmän päälle ole hyväksi. Puhumattakaan siitä, onko suurinkaan osa minun tekemisistä mitenkään tarpeellisia taikka terveellisiä, kuten tämä blogin kirjoitus ;-)

Koetan siis harjoitella rauhoittumista tietoisesti. Niinpä ostin joogavideon. Voi hyvänen aika, miten hitaasti se etenee ja joka liikettä mietitään ensin ja sitten tehdään hiiiiiitaaaaaasti. Meinaa iskeä kärsimättömyys. Mutta ajattelen, että minun on opittava olemaan hiljaa ja läsnä. Keskittymään asiaan, mitä teen, ja rauhoittumaan. Samoin täytyisi oppia kuuntelemaan lapsia keskeyttämättä tai höntäämättä mihinkään suuntaan.

Sitten samaa hiljentymistä täytyisi soveltaa myös kulutushysteriaan. Vaikken olekaan sieltä pahimmasta päästä, niin parantamisen varaa kyllä on. Täytyisi opetella säästämään. Esimerkiksi ne vessan valot, eikö niitä nyt voi sammuttaa välillä mitenkään? Tarvitseeko kaikkien toosien olla auki, jos niitä ei katso taikka käytä. Puhun nyt siis telkasta ja tietokoneesta. Onko kaikki puhelut, joita soitan, tarpeellisia? Kyllä kai, jossain mielessä.

Sitten tulee tämä shoppailu. En kyllä harrasta millään muotoa shoppailua kaupoissa. Silti tärvään rahaa lehtiin, kirjoihin, tekniikkaan... Entä jos miettisi ainakin kaksi kertaa aina ennen kuin ostaa jotain? Moni asia, joka tuntuu tärkeältä, tuntuukin muutaman päivän päästä aivan turhalta. Turhista hankinnoistani esimerkkinä puhelinmyyjä sai myytyä minulle Olivia-lehden, koska siinä sai hienon korun kaupan päälle. No, onhan se koru hieno, mutta lehti ei kyllä ole minun makuuni. Tosin tämä toinen numero oli pikkuisen ekaa parempi. Tästä esimerkkinä oli artikkeli, miten toimittaja eli vuoden ostamatta yhtään vaatetta. Hyvin pärjäsi. Että mihin me tätä kaikkea tarvitsemme, mitä ympärillemme haalimme? Tilasin sitten Tieteen Kuvalehden viimeksi, en kyllä kaupan päällisten takia, vaan hyvien artikkelien.

Olen myös miettinyt, miten paljon roskaa me tuotamme. Ja miten paljon sitä voisi vähentää, jos vaan ajattelisi hieman enemmän ostaessaan. Esimerkkinä kaiken maailman säilykkeet. Kaappini pursuavat metalli- ja lasiromua, kun en edelleen tiedä kierrätyspisteen sijaintia. Entäs jos ostaisi hedelmät hedelminä ja muutenkin ruoat mahdollisimman vähän pakattuina? Tulisi ehkä hieman kalliimmaksi joissain tapauksissa, mutta jätettä jäisi vähemmän. Hedelmät kuoret vaan kompostiin ja muut kuoret sinne kaveriksi.

Nyt lähden pyykkitouhuihin ja keittiöön hääräämään. Huomenna lähdetään metsään kahdeksi vuorokaudeksi. Kauas jää, paha maailma. Ihanaa päästä korven keskelle, missä ei tarvitse ajatella tyhjänpäiväisyyksiä. Kyseessä on siis partioretki sudenpentulaumamme kanssa.