Nyt on uusi pyykinpesukone sitten talossa. Kävimme sen lauantaina Gigantista ostamassa. Merkki on Upo ja valmistusmaa Italia. Tästä yhdistelmästä ei monella ole hyvää sanottavaa, jos netin kirjoituksiin on uskomista. Mutta mistä sen hyvän pyykinpesukoneen sitten löytää, sitä en tiedä. Joka tapauksessa, meidän koneessa on oikein hyvät ominaisuudet, joista esimerkiksi pesuajan näyttö on oikein kätevä ominaisuus. Tietää, milloin pääsee lenkille...

Sen sijaan taistelimme sunnuntain pesukoneen rummusta kuuluvaa vinkunaa vastaan. Kone kuulosti laakerivikaiselta jo kolmannella käynnistyskerralla. Ei hyvä. Ehkä vika oli kuitenkin loppujen lopuksi koneen vinossa asennossa. Koska aikamme sitä säädeltyämme, ainakaan yhtä pahaa ääntä ei enää kuulunut. Olen sen jälkeen pessyt pari koneellista ilman laakerivika-ääntä. Joten jospa se nyt toimisi. Mutta meinasi melkein mennä hermot pieneltä ihmiseltä eilen. En jaksaisi millään mitään korjaajarumbaa.

Joka tapauksessa, kyllä oma pyykinpesukone helpottaa jälleen elämää piirun verran. Tänäkin aamuna sain laittaa koneen päälle heti herättyäni. (Kyllä, kerrostalossa saa pestä pyykkiä klo 7-22 välillä.) Ei tarvinnut miettiä, että vieläkö ehtii aamiaisen ja suihkun jälkeen pestä pyykkiä ennen töihin menoa. Vai kiskooko jotkut epämääräiset vaatteet päälle ja vaeltaa tukka sekaisin haamun näköisenä, maha kurnien pyykkituvalle, jotta saisi sopivan vuoron.

Jahas, nyt työt kutsuu. Eikun menoksi.